Gluteeniton omenapiirakka

Merkitään ohje muistiin.

Pohja:

150g voita
1 1/2dl sokeria
2 munaa
3 1/2dl gluteenitonta jauhoseosta
1tl leivinjauhetta
3/4dl vettä

Pehmeä voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Kananmunat sekoitetaan joukkoon yksitellen. Lisätään vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, lopuksi vesi. Taikina kaadetaan korppujauhotettuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.

Täyte:

2 suurehkoa omenaa
2tl kardemummaa
50g sulatettua voita
1dl sokeria
pari reilua kourallista manteleita rouhittuna

Omenat (kuoritaan jos halutaan ja) viipaloidaan taikinan päälle. Kardemumma myös siihen omenoiden päälle. Mantelimuruseos kaiken kruunuksi (tuli kiva, kun itse rouhittuna mukana oli vähän isompiakin sattumia), ja uunin keskitasolle 175 asteeseen n. puoleksi tunniksi.

Korjausompelua

Ponitytön elämäntyyli kuluttaa housuja. Nyt on vielä pulpettikin alkanut syödä housunpolvia. Korjausompelu ei aina inspiroi, eikä siinä tuntipalkoillekaan välttämättä pääse, mutta täytyy lohduttautua ekologisilla puolilla.

 

Näihin farkkutrikoosta ommeltuihin housuihin applikoin päälle koneella kirjotun paikan. Lopputulos ei ollut täydellinen, mutta menköön. Extramalli soluttautui taas ystävällisesti kuvaan.

---

Näihin housuihin löytyi tilkkuvakasta vielä pala samaa kangasta, joten siitä vain toinen kerros polvien kohdalle. Tikkasin korostusvärillä, kuten farkkutyyliin kuuluu. Tässä joutui ratkomaan sivusaumat auki, joten aikaa kului. Lopputulos on kuitenkin melkein hauskempi kuin alkuperäinen.

---

Nämä ostofarkut on paikattu jo jokin aika sitten, ja useampaan kertaan. Tässä oli tarkoituksena saada huomaamaton paikkaus. Tekniikka selviää alimmasta nurjan puuolen kuvasta: liimaharsolla kangas yhteen ja toista samanväristä kangasta tueksi. Sitten ompelukoneen suoralla tikillä edestakaisin. Näin saa myös hyvin vahvistettua melkein puhki hiutuneita kohtia. Tämä oli kuitenkin varmaan näiden farkkujen viimeinen korjaus. Seuraavaksi ne pätkäistään farkkusortseiksi tai leikataan matonkuteeksi!

Pullantuoksuinen kotiäiti ja päivän asu

Näin flunssa- ja influenssakauden ollessa kuumimmillaan päätin rajoittaa perheen sokerinkäyttöä sekä huolehtia c- ja d-vitamiinien riittävästä saannista. Sitrushedelmä ja d-vitamiinipilleri päivässä ja sitä rataa. Herkkuja vain karkkipäivinä. Jotenkin kuitenkin aamupäivän lumipyryulkoilut lumitöineen saivat toisiin ajatuksiin ja sokerittomampi elämä sai kyytiä. Korvapuusteja se olla pitää.

Taikina nousemaan ja samalla testailemaan käytännössä viime viikolla valmistunutta essua. Essun olen saanut mummultani valmiiksi leikattuna, ja se on odottanut keskeneräisten töiden pinossa jo 10 vuotta. Oli siinä vähän pähkäilemistä, että miten mummu oli ajatellut kappaleet ommeltavaksi. Oli selvästi käyttänyt kankaan loppuun lähes viimeistä tilkkua myöten, mikä on mahtavinta aivojumppaa minustakin! Kiva tuli, ja sopii meidän keittiön tyyliin.

Pirpana otti sovituskuvankin. Mallin ilme vain oli julkaisukelvoton, suonette anteeksi päättömyyteni. Olen jostakin kuullut, että asussa pitäisi olla aina jotain särmää. Niinpä tässä on nyt kontrastina hempeälle kotiäitiessulle asustauduttu säpäkällä urheilukerrastolla.

Taisipa olla tämän vuoden nätein välipala(lavastus).

 

Hama goes Star Wars

Tämä hamahelmeily on kolahtanut meillä jossain vaiheessa kaikkiin lapsiin. Usein niitä tehdään pieniksi lahjoiksi ja tuliaisiksi, milloin oman pään mukaan, milloin valmiista mallista.

 

Serkun syntymäpäivä inspiroi Star Wars -aiheista askartelua. Darth Vader levisi pari kertaa, mutta sinnikkäästi Velipoika sen kokosi uudestaan.

 

Pirpana panosti pienempiin ja nopeampiin hahmoihin. Hamahelmille löytyy vaikka minkälaisia  kaavoja ja ideoita netin syövereistä – hakusanaksi vain hama beads ja jotain tarkentavaa. Aikaisemmin meillä on tehty mm. My Little Pony -hahmoja. Ainoa huono puoli näissä askarteluissa on se, että 10 000 pikku helmen kerääminen lattialta on vähän työlästä. Kokeiltu on.

Lettipipo ja muutama muukin

Lettipipoa toivottiin jo ennen joulua. Tämä valmistui muutamassa illassa, kun lankana oli Novitan Isoveli ja puikot 41/2. Vuoritin pipon trikoolla, ei kutita atooppista ihoa ja pitää tuultakin vähän paremmin.

 

 

Tämä palmikkopipo taas odotti tekoturkistupsua vuoden päivät. Kävin HM:n pipoista vakoilemassa tupsun mallia, kun tupsusta tuli niin kömpelö ympyrän muotoisesta palasta ommeltuna. Tämän tein siis suorakaiteen mallisesta palasta vain hieman reunoja kääntämällä. Näin pitkäkarvaisessa tekoturkiksessa toimii oikein hyvin. Äiti ja myöhemmin minä olemme jemmanneet tuota tekoturkista yli 30 vuotta. Joskus hamsteriluonteesta on hyötyäkin.

 

 

Tästä piti tulla Velipojan tummanvihreään takkiin sointuva pipo, mutta kun takki on epäsuosiossa, tuskin pipoakaan tulee käytettyä. Itse kyllä tykkäisin, mutta on sen verran pieni, että olisi pipo kireällä tämä päässä.

Pikkuhousutehdas päivittää

Tammikuun pakkasilla voi näköjään saada yllättävän paljon aikaiseksi. Tilkku- ja kangaslaatikot tuntuvat aina vain täyttyvän, mutta nyt  katosi ainakin muovikassillinen kangasta näihin ompeluksiin. Nyt kun elättelen toiveita siitä, että Piikakin alkaa potalle, piti saada uusia kamppeita kierrätykseen hävinneiden perintöpikkareiden tilalle. Velipoika taas saa aina uusia, kun ei ole ketään, jota periä.

Kaava tytön pikkareihin löytyi Ottobre-lehdestä 6/10. Muokkasin 92-senttistä kaavaa vähän pienemmäksi kaventamalla sivusaumasta ja madaltamalla vyötäröä. Resori tuntui näin pieniin pikkareihin vähän kömpelöltä, joten laitoin vyötäröllekin alusvaatekuminauhaa.

 

Pojan housujen kaava on samasta lehdestä. Kapoiselle kaverille tein kokoa pienemmällä kaavalla kuin normaalisti, ja näissäkin madalsin vyötäröä aika reilusti.

 

Pirpana sai yhdet pikkarit muutaman vuoden takaisesta suosikkipaidastaan. Paita oli askarteluhommissa sotkeentunut, mutta näihin riitti puhdasta kangasta.

 

Voi kun tulisi lämmin kesä, että saisi tällaisia käyttää edes muutaman kerran!

Ja näin heiluu laukku

Tämä Ikeasta hankittu, alunperin mustavalkoinen kangas oli hyvä löytö. Sillä on ostettu monta ompeluhetkeä, kun kangas on levitetty lattialle ja lapsille annettu kangastussit käteen. Useamman vuoden väritykset päätyivät nyt paikkaamaan akuuttia luistelu- ja sisäliikuntakassien puutetta.

Samalla ompelin vedenpitävän kassin ystävältä saadusta söpöstä sadetakkikankaasta. Uimahallireissuille! Treenikassiksi kuntosalille tuskin pääsee hän.

Ja kyllä se melkein kaksivuotiaskin ymmärtää kaikenlaista. Jotain käteen myös ja sitten tälläydytään kuvaan siskon viereen!

Pakkasneuleita

Neuleita valmistuu joskus kertarysäyksellä useampia, kun saa kasassa odottaneet langanpäättelyt ja nappien kiinnitykset aikaiseksi. Nyt sai Ponityttö lapasensa. Kaksinkertainen kirjoneule on lämmin pakkasellakin.

Oman villatakin neuloin vähän väkisin. Olin tullut katumapäälle värivalintojen suhteen, enkä keksinyt langoille oikein muuta suunnitelmaa. Lopputulos on kuitenkin ihan kiva ja neuleen käyttöä rajoittaakin varmaan enemmän sen paksuus kuin väri.

Pakkasta on taas vaihteeksi riittävästi, mutta jos sanon, että lunta toivoisin, niin saakohan lumitöitä tehdä taas toukokuussakin?

Galaxin Martta

Viime aikoina Pirpana ja Velipoika ovat usein esittäneet astetta kovempia askarteluhaasteita. Tänään syy selvisi.

No, arkeen on palattu ja sen kunniaksi vanhemmat pitivät peli- ja ruutuaikojen suhteen pientä kurinpalautusta. Tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että muunlaista tekemistä on oltava valmis suomaan pienokaisille. Muovailuvahaa on pari päivää oltu vailla. Viimeksi aamulla ennen kouluun lähtöä olisi Velipoika halunnut muovailla, ja kun pahoittelin, että kuivuneet muovailuvahat on taidettu heittää roskiin, mulle todettiin: ”Martta on kyllä tehnyt muovailuvahaa itse. Mää voin hakea ohjeen!” Kappas vaan, tarvikkeet löytyivät kotoa ja niin sitten ryhdyimme taikinan tekoon.

Muovailuvahaan tarvitaan:

5dl vehnäjauhoja

2,5dl suolaa

1rkl leivinjauhetta

2rkl öljyä

5dl lämmintä vettä

Kaikki sekoitetaan kattilassa ja kuumennetaan miedolla lämmöllä koko ajan vimmatusti sekoittaen. Muovailuvaha on valmis, kun se näyttää ja tuntuu muovailuvahamaiselta. Käytimme värjäämiseen nestemäisiä elintarvikevärejä, mutta jauhe olisi varmaan toiminut paremmin. Neste vähän löysytti taikinaa.

Loppujen lopuksi käytin täältä löytynyttä hyvää kuvallista ohjetta.

Vielä ehdittiin ennen kouluun lähtöä vähän muovaillakin.

Kyselin vähän, että kuka se tämä Martta oli. Selvisi, että se on se Galaxin Martta -”sellainen rippikoululainen tyttö, joka tekee vaikka mitä”- siis askartelee Ylen isompien lasten ohjelmissa. Tämän vuoksi on mm. syksyllä etsitty vaahteranlehtiä naapurustosta (löytyi) ja pullovärejä paikallisista marketeista (ei löytynyt) kasvipainantaa varten. Suklaalla täytettyjä kananmunankuoria (tiedättehän ne Fazerin Mignon-munat) en ole suostunut kokeilemaan.

Ps. Piikakin maistoi muovailuvahaa, mutta ei tykännyt.

 

 

Menikö se jo?

Eihän näitä ilmaisia ihanuuksia voi mitenkään kauppaan jättää! Vaikka loppiainenkin meni jo… Olen joskus istuttanut hyasintit kukkapenkkiin keväällä, kun ne ovat ensin viettäneet talven viileällä kuistilla. Yhden harvan ja muutenkin vähän poloisen kukkavarren sain vaivan palkaksi. Ongelmana on kai se, ettei näitä venähtämisen pelossa uskalla kastella ja lannoittaa kukintavaiheessa, jolloin pitäisi kerätä sipuliin voimia uutta kautta varten. Ja täytyy myöntää, etteivät ne niin hyvällä kastelulla ole olleet siellä kuistissakaan. Sama amaryllisten kanssa. Nyt mulla vain on niin kaunis yksilö, että taidan ainakin yrittää sen ”kesätystä”.