Ei ihan fjellpulken

Täällä otetaan HIIHTOloma tosissaan. Olin jo viikkoja suunnitellut, mitä kivaa tehdään, kun loma koittaa. Retkeilyä, hiihtoa, luistelua… talviyöpyminen teltassa jääköön toiseen kertaan ja lauhempiin keleihin. Harmittelin, kun ei tullut hankittua lapsiahkiota silloin, kun esikoinen oli pieni. Nyt sen hankkiminen tuntuu hullulta, kun kuopuskin toivottavasti alkaa enemmän edetä omilla suksilla. Täälläpäin ei vuokralle tuollaisia vermeitä saa. Ja huh, fjellpulken ja muut vastaavat veisivät kuukauden ruokarahat. Illalla pientä googlailua ja aamulla tuumasta toimeen.

Kotoa sattui löytymään:

-peruskuntoinen pulkka

-köyttä

-tasan kaksi popniittiä

-nippusiteitä

-turvavyötä (miten tätäkin sattui löytymään?!?)

-vanhasta laukusta purettu hihnanpätkä

-sekä kepparitytöiltä lainattu karabiinikoukku

Ensin vetovyön valmistaminen. Popniittikiinnityksellä laukunhihna d-renkaineen kiinni turvavyöhön. Varmistus nippusiteillä. (Näitä pitäisi aina olla käsilaukussa.) Ja vyön pään sulattaminen.

Seuraavaksi pulkkaan reiät narua varten. Erinäisiä solmuja ja rikat vahvistamaan muovia. Lopuksi vielä vähän luistoa kynttilästä.

Ja sitten menoksi. Hiihdimme lasten kanssa reilut kolme kilometriä merelle päin. Pulkka-ahkio toimi hyvin. Perinteisen latua sillä vain ei uskaltanut mennä pilaamaan, mutta moottorikelkkauria oli yllin kyllin.

Ja sitten pääasia eli evästely. Nuotio hankeen ja makkarat paistumaan. Onneksi oli otettu istuinalustoja ja lisävaatetta mukaan.

Neiti Piika on palelevaa sorttia, ja hänelle laitetut ekstrakerroksetkaan eivät riittäneet, vaan käsiä paleli paluumatkalla. Toivottavasti saadaan joku mukavampi retkimuisto vielä tältä talvelta. Isommat lapset hiihtivät ihmeen reippaasti, joten ehkä harkitaan hiihtoa Selkäsaaren latukahvilaan joku päivä.

Päikkäriyritystä.

 ”Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet”

                                                                                                             -Muumipappa

 

…ja

-Marjukka

 

P.S. Tämäkin projekti valitettavasti tuki sanontaa ”aika tavaran kaupitsee”. Ja minä kun olen yrittänyt minimoida tavaramäärää…

 

 

Nytpä tahdon olla mä…

Leikkimökkimme on muuttumassa kepparitalliksi. Jotta cowboymme tuntisi myös olonsa kotoisaksi, aloitimme majanrakennusprojektin… Toiveena oli maja puussa, mutta kun tontilta on isoimmat puu kaadettu hedelmäpuita varjostamasta, piti vähän kehitellä. Tekeillä on  kaksikerroksinen asumus, jolle ei kyllä haettu rakennuslupaa. Alakerta on entinen kompostikehikko o.s. mummolan lattialaudat ja yläkertaa saavat tenavat laudoittaa sen minkä jaksavat. Katto pitää tietysti saada. Pitää katsoa jos raskisi investoida ihan valokatteeseen. Ja tikapuut ja oventapainen mieluusti myös. Timpuriäidillä loppui jo puhti, mutta asukkaat virittivät itse väliaikaisen katon ja oven. Ah mikä pihan kaunistus tästä tulee 😉

Joulupukin töissä osa 1.

Joulukuussa ehti jotain vielä neuloa. Harry Potter -faneille kynsikkäät ja kummitytölle pitsisukat. Ensi vuoden lahjaneuleet kannattaisi aloittaa jo nyt!

Sisarusten lapsille vaatteita sekä kummitytölle peitto trikoopaloista.

Kummitytölle pusero ja hame. Eurokankaasta löytyi miellyttävän tuntuista paljettikangasta ja pehmeää joustocollegea. Lumihiutaleita painoin askarteluleimasimilla kangasvärillä, napit löytyivät nappilaatikon kätköistä. Mallina samaa kaliiperia oleva Pirpana.

Nyt on työn alla pari sataa tontunlakkia. Työnantajana ei kuitenkaan ole Korvatunturi 😉

-Marjukka

Noshia taas

Hehkutan taas näiden Noshin luomupuuvillaisten kankaiden ihanuutta. Loppusyksystä ompelin Velipojalle useamman paidan ja housuja näistä kankaista. Tummanharmaa college kuvassa on kyllä Jyväskylän Kangaskaupan joustocollegea, hyvälaatuista sekin. Korallin värisestä raitapaidasta tuli suosikki, se on pyörinyt pesussa jo monta kertaa ennen kuvausta. Pienenpienet vauvanvaatteet ompelin vastaisen varalle, kun vauvauutisia kuuluu monelta taholta.

Sinisestä sulkajerseystä riitti omien leggareiden lisäksi Velipojan paitaan. Farkut on poikamaistettu tyttöjen hieman isommista ja ihanan pehmeiksi hiutuneista farkuista vyötärön ja lahkeensuiden resoreilla. Näiden farkkujen käyttömukavuus on collegehousun luokkaa!

Fleecen käytöstä – tai paremminkin pesusta – tulee nykyään omantunnonpistoksia. Löysin tätä merinovillaneulosta edullisesti paikallisesta kangaskaupasta. Käyttäjä on ollut tyytyväinen etenkin siihen, ettei tämän villapaidan kanssa tarvitse kauluria. Ne kun tuppaavaat olemaan aina aamulla sielä koulun päässä.

Joulupossumme on päässyt vähän riehumaan Hillevin keittiössä. Muunlaista kinkkua ei taida meille tänä vuonna tullakaan. Emäntä ei jaksa yksin pitää perinteitä yllä, kun muu perhe tykkää modernimmasta jouluruoasta. Lanttulaatikon saan sentään äidiltä, joka taitaa valmistaa sitä koko suvun tarpeiksi ❤

Mukavaa joulunodotusta teillekin!

–Marjukka

Villaa viluisille

Tämän syksyn viimeisiä kuvia ennen lumen tuloa.

Nyt lumi satoi jo routaantuneeseen maahan, toivotaan vielä, että säästytään viime syksyjen kaltaisilta sataa, jäätyy, sulaa sykleiltä. Olisi puutarhakasveille helpompaa!

Piikalla on päällä Novitan Naavasta neulottu villatakki. Tein tarkoituksella pienillä puikoilla melko tiivistä jälkeä, jotta olisi lämmin toppaliivin kanssa pidettäväksi. Pipo on ommeltu omasta hameesta ylijääneestä palasta Noshin kaksinkertaista trikoota, farkut taas ommeltu jossain rahapulassa pompdelux-tyyliin siskonmiehen vanhoista farkuista…

Kesän ja syksyn tuotantoa pääteltynä eräänä laiskana sunnuntaina. Katsoin monta tuntia putkeen Jokiemme helmet -dokumenttisarjaa ja iltapäivän pimenemistä, ja aika moni pari valmistui. Alimmat sukat olivat ensimmäiset räsymattosukkani kahdesta valmiiksi raidoitetun kerän jämästä. Ne lähtivät Joulun lapsi- paketin mukana jollekin tuntemattomalle viluiselle lapselle.

Joululahjatehdas on käynnissä, mutta niistä sitten vasta joulun jälkeen!

-Marjukka

Smittens

Alkuvuosi on mennyt kangas- ja materiaalivarastojen vähentämisen merkeissä. Näihin ommeltuihin lapasiin (mistä tuo englanninkielinen nimikin kai tulee – sewn mittens) sai tuhottua pesussa vanuneita villapaitoja ja käytettyä muista ompeluista ylijääneitä merinovillapaloja. Kaava ja ohjeet löytyivät täältä. Tulostin kaavan kuitenkin varmaan väärässä koossa, sillä lapaset olivat tosi pieniä. Muutamiin leikkasin isommat kämmenpuolen kappaleet, ettei mennyt ihan kaikki tuotokset perheen pienimmälle.

Kaikissa lapasissa on jonkinlainen vuori merinovillaneulosta, fleecea tai villahaalaareista jäänyttä villasekoiteneulosta. Fleecen ongelmallisuudesta kirjoittelen varmaan myöhemmin lisää. Kirjontaosuus oli mukavaa, ei ole tullut sitä harrastettua pitkään aikaan.

Nämä lapaset taidan pitää itsellä, vaikka niille olisi ollut useampikin ottaja. Muutoin vähän harmittaa, että koot eivä menneet ihan nappiin. Onpa kuitenkin hyvä syy ommella vielä muutamat oikean kokoiset ja toiveiden mukaiset!

Ristinolla

Kaksi viimeksi ommeltua ja siistiä paitaa ottivat vähän väriä Velipojan askarteluhommissa. Ei auttanut pesu eikä hampaiden kiristely.

Kangas on mieluisaa ja pehmeää Noshin luomupuuvillaa, joten jotain kannatti yrittää. Leikkasin pahimmin tahraantuneet hihansuut pois ja vaihdoin tilalle tummansiniset resorit. Etupuolelle maalasin kangasväreillä peliruudukon.

Kyllä tämä nyt kouluun saa kelvata, vaikka ensi vilkaisulla näyttää siltä, että veri valuu… Toinen paita siirrettiin suosiolla yöppärikäyttöön.

Korjausompelua

Ponitytön elämäntyyli kuluttaa housuja. Nyt on vielä pulpettikin alkanut syödä housunpolvia. Korjausompelu ei aina inspiroi, eikä siinä tuntipalkoillekaan välttämättä pääse, mutta täytyy lohduttautua ekologisilla puolilla.

 

Näihin farkkutrikoosta ommeltuihin housuihin applikoin päälle koneella kirjotun paikan. Lopputulos ei ollut täydellinen, mutta menköön. Extramalli soluttautui taas ystävällisesti kuvaan.

---

Näihin housuihin löytyi tilkkuvakasta vielä pala samaa kangasta, joten siitä vain toinen kerros polvien kohdalle. Tikkasin korostusvärillä, kuten farkkutyyliin kuuluu. Tässä joutui ratkomaan sivusaumat auki, joten aikaa kului. Lopputulos on kuitenkin melkein hauskempi kuin alkuperäinen.

---

Nämä ostofarkut on paikattu jo jokin aika sitten, ja useampaan kertaan. Tässä oli tarkoituksena saada huomaamaton paikkaus. Tekniikka selviää alimmasta nurjan puuolen kuvasta: liimaharsolla kangas yhteen ja toista samanväristä kangasta tueksi. Sitten ompelukoneen suoralla tikillä edestakaisin. Näin saa myös hyvin vahvistettua melkein puhki hiutuneita kohtia. Tämä oli kuitenkin varmaan näiden farkkujen viimeinen korjaus. Seuraavaksi ne pätkäistään farkkusortseiksi tai leikataan matonkuteeksi!