Viikon kuvia

Valo voittaa. Kevät ❤

Joulupukin töissä osa 2.

Nyt sitten katetta blogin nimelle. Nimittäin näissä hommissa tuli käytettyä sirkkeliäkin!

Piika on innostunut koti- ja roolileikeistä. Tein jämälaudoista, -rimoista  ja -vanerista kokoontaittuvat pyykinkuivaustelineen ja silityslaudan. Oli aika hyvä oppimisprosessi, ja parannettavaa jäi seuraaviin tuotoksiin, mutta kyllä nämä leikissä pelittävät. Pyykkitelineeseen otin mallia täältä.

Silitysrauta on mallia krouvi. Näissä hommissa aloin haaveilla myös Tanskalaisen Maajussin työkaulukokoelmasta – ainakin höyliä ja kuviosaha ja penkkiporakone olisi saatava…

Kuvissa näkyvä matto on viime syksyisen kutomorupeaman tuotos. Samoin eteisen uudet matot.

Nyt tekisi mieli kutoa muutama matto ruusukaskuviolla, mutta täytyy ensin hommata kangaspuihin muutama polkunen ´lisää. Matonkuteita tietty voi jo leikata, ja suunnitella.

Inspiraatiota ja iloa tammikuuhun!

–Marjukka

Loppiaista kohti

Osa joulukoristeista on vielä paikallaan, ainakin tähdet saavat olla loppiaiseen asti. Kuusellakaan ei ole mikään kiire ulos, kun se on niin pikkuinen ja nätti ja neulasiakin on vielä jäljellä. Vielä ei jaksa tähytä tulevaisuuteen ja uuden vuoden haasteisiin, on mukava vain kellua tässä joulunajan ajattomuudessa kirjojen, neuleiden, luistinten, suksien ja lasten kanssa.  Harmillista kyllä, joulusuklaat on jo syöty.

Jouluseimi sai hahmot aattoyön inspiraatiossa. Itämaan tietäjät ovat vielä matkalla, voi olla, että jopa seuraavaan vuoteen.

Kohta kumminkin on pakko herätä talviunesta siementilausten tekoon ja lasten eskari-ja kouluaikatauluihin. Siihen asti laiskottelu jatkukoon!

-Marjukka

Jouluvalmisteluja

Ah tätä talven ankeaa valoa. Joitakin kuvia kuitenkin olen napsinut meidän jouluvalmisteluista. Kortteja tein tänä vuonna niistä materiaaleista, joita vuosien mittaan oli kertynyt. Ei siis mitään yhtenäistä linjaa tai liukuhihnatyötä. Korttiaskartelu on oikein kivaa, kun siihen vain saa aikaiseksi ryhtyä. Joululomalla voisin pitääkin korttipajaa ensi vuoden synttäreitä varten.

Pari lahjaa on jo ehtinyt perille. Lapset ovat rakennelleet satumaisemia jäkälästä, vanusta, joulukoristeista, kävyistä, kivistä, muovieläimistä jne., mutta tämä tonttupurkki tehtiin mummolle. Säärystimet tein synttärilahjaksi Pirpanan eskarikaverille 7-veljestä -langoista raidoittamalla sateenkaarta ja tavallista valkoista.

Ehtiikö hän jouluksi?

Talvi on tarjoillut viime päivinä vettä, loskaa ja jäätä, mutta myös upeita värejä. Tämä näkyy sohvalta, missä päivittäin nukutan Piikan päiväunille. Ihana levähtää hetki itsekin. Piika nauttii nimittäin vielä lähes kolmevuotiaana sellaisista etuoikeuksista, joista muilla lapsilla ei ole ollut tietoakaan. Päikkäreille ja yöunille nukahdetaan äidin sylissä…

Äitini tekemät tontut ❤

Niitä ilmestyy lisää joka vuosi. Lapsilla on omansa omissa huoneissaan, mutta hyvin riittää väkeä tonttukyläänkin.

Seimihahmot ovat viimeistelyä vaille valmiita, mutta lapset ehtivät jo koristelemaan tyhjän tallin. Tykkääköhän Jeesus-lapsi joulutortuista?

Lapset hoitavat joulukoristelua hienosti, mutta näitä siskoni tekemiä keramiikkatonttuja vaalitaan aivan erityisesti. Eka kertaa annoin Ponitytön laittaa ne esille, yleensä olen tehnyt sen kaiken vahingon varalta itse.

Mutta nyt täytyy jättää blogi sikseen ja lähteä Piikan kanssa leikkimään koulua.

-Marjukka

Jossain on jo joulu

Joulun laitto on aika alkutekijöissään. Keittiössä ja Piikan huoneessa sitä vähän jo on. Talon ulkopuoliset projektit on kutakuinkin valmiita, joten nyt voi rauhassa laittaa omalle perheelle sen, minkä jaksaa ja viitsii. Saunan siivous, puhtaat lakanat, joulukuusi  ja konvehtirasia riittävät mulle. (Kassillinen kirjoja on haettu kirjastosta. Oltiin ihan valomerkkiin asti.) Mutta ehkä sitä lasten vuoksi tehdään jotain muutakin. Niille ei kyllä se siivous ole ykkösenä listalla, onneksi!

Rentoa meininkiä toivottaa

–Marjukka

Noshia taas

Hehkutan taas näiden Noshin luomupuuvillaisten kankaiden ihanuutta. Loppusyksystä ompelin Velipojalle useamman paidan ja housuja näistä kankaista. Tummanharmaa college kuvassa on kyllä Jyväskylän Kangaskaupan joustocollegea, hyvälaatuista sekin. Korallin värisestä raitapaidasta tuli suosikki, se on pyörinyt pesussa jo monta kertaa ennen kuvausta. Pienenpienet vauvanvaatteet ompelin vastaisen varalle, kun vauvauutisia kuuluu monelta taholta.

Sinisestä sulkajerseystä riitti omien leggareiden lisäksi Velipojan paitaan. Farkut on poikamaistettu tyttöjen hieman isommista ja ihanan pehmeiksi hiutuneista farkuista vyötärön ja lahkeensuiden resoreilla. Näiden farkkujen käyttömukavuus on collegehousun luokkaa!

Fleecen käytöstä – tai paremminkin pesusta – tulee nykyään omantunnonpistoksia. Löysin tätä merinovillaneulosta edullisesti paikallisesta kangaskaupasta. Käyttäjä on ollut tyytyväinen etenkin siihen, ettei tämän villapaidan kanssa tarvitse kauluria. Ne kun tuppaavaat olemaan aina aamulla sielä koulun päässä.

Joulupossumme on päässyt vähän riehumaan Hillevin keittiössä. Muunlaista kinkkua ei taida meille tänä vuonna tullakaan. Emäntä ei jaksa yksin pitää perinteitä yllä, kun muu perhe tykkää modernimmasta jouluruoasta. Lanttulaatikon saan sentään äidiltä, joka taitaa valmistaa sitä koko suvun tarpeiksi ❤

Mukavaa joulunodotusta teillekin!

–Marjukka

Kierrätystä

Viimeinkin on aikaa tälle puuhalle. Loimi on roikkunut kangaspuissa vuoden (vai kaksi?) edellisen mattoerän valmistuttua ja kangaspuiden alus oli sillä aikaa täyttynyt matonkuteista. Hikinen urakka oli ne lajitella, mutta nyt alkaa paukkua!

Takkahuone onkin nyt pyykinkuivausromunsäilytyslämmityspisteen lisäksi myös kutomo ja kudevarasto. Nättiä!

Kuteet eivät lopu ihan heti, tässä näkyy vain osa. Less is more -tyyppi ja Aika tavaran kaupitsee -kaveri käyvät kamppailua ja tässä jälkimmäinen pääsee voitolle. En olisi nimittäin ikinä uskonut, että mustista kulahtaneista ja kuluneista t-paidoista ja harmaista trikoopöksyistä syntyisi muuta kuin trasseleita.

Mutta, tadaa –

tekeillä on uudet eteisen matot!

Kaksi kertaa reilut kolme metriä, ja t-paidat voivat jopa loppua.

Toivottavasti hermot ei lopu keneltäkään, ennen kuin pölisevä urakka on valmis.

Pirpanakin kierrättää. Joskus lasten taidoissa tapahtuu sellaisia hyppäyksiä, että itse hämmästyy. Hieno heppatalli syntyi vanhasta pahvilatikosta vesiväreillä ja teipillä.

Iloa ja valoa pimeään!

t. Marjukka

Menikö se jo?

Eihän näitä ilmaisia ihanuuksia voi mitenkään kauppaan jättää! Vaikka loppiainenkin meni jo… Olen joskus istuttanut hyasintit kukkapenkkiin keväällä, kun ne ovat ensin viettäneet talven viileällä kuistilla. Yhden harvan ja muutenkin vähän poloisen kukkavarren sain vaivan palkaksi. Ongelmana on kai se, ettei näitä venähtämisen pelossa uskalla kastella ja lannoittaa kukintavaiheessa, jolloin pitäisi kerätä sipuliin voimia uutta kautta varten. Ja täytyy myöntää, etteivät ne niin hyvällä kastelulla ole olleet siellä kuistissakaan. Sama amaryllisten kanssa. Nyt mulla vain on niin kaunis yksilö, että taidan ainakin yrittää sen ”kesätystä”.