Farmarihousut ne olla pittää

Farkkutyttöjä löytyy meidän perheestä moneen lähtöön. Ja onhan ne farkut kyllä rennon tyylikkäät klassikot. Talven tullessa varsinainen denimkangas tuntuu aika kömpelöltä toppahousujen alla, siksi nämä farkut on ommeltu joustocollegesta. Olen monesti harmitellut, kun kotimainen Nosh lopetti laadukkaiden kankaiden myynnin. Tämä farkkucollege oli viimeisiä paloja, mitä minulla oli vielä jemmassa. Lappuhaalarimalli arvelutti hieman, mutta pukeminen ja vessakäynnit sujuvat näköjään ihan hyvin, kun henkselit saa tiputettua nappeja avaamatta.

Pirpanan pöksyt tein tutulla Ottobren farkkujegginskaavalla (kirjastosta lainattu, en hoksannut ottaa lehden numeroa muistiin…).

Oma arkiasu kotioloissa on kaikkea muuta kuin tyylikäs. Nopeita pihallakäyntejä ja ovenavaamisnoloutta helpottamaan tein kietaisumallisen hameen, joka on helppo kiskaista kalsonkien päälle. On edes vähän puetumpi olo!

 

Pienet muotolaskokset antavat joustamattomaan kankaaseen muotoa. Kiinnityssysteeminä nappi ja toisella sivulla hakanen.

By the way, kaksi kuukautta odoteltu kukkasipulitilaus Hollannista saapui viimein. Onneksi on ollut vielä lämpimiä öitä, sain vielä sipulit maahan, enkä tarvinnut edes pilkkikairaa.

Nyt saa vaikka talvi tulla.

-Marjukka

Villapaitapakko

Taistelu lämpimän pukeutumisen puolesta on ollut käynnissä jo useamman viikon. Ensin väännettiin kättä pipon tarpeellisuudesta, takin materiaalista, ulkohousujen paikasta (repussa vai jalassa), ja viimein villapaitapakosta. Mukavuudenhaluisen vilukissan on vaikea  ymmärtää, että joku haluaa vapaaehtoisesti palella esimerkiksi koulumatkalla ja välitunnilla. Voi tuota nuorisoa!

Kun on vain kaksi kättä, niin villapaitojen neulominen kasvavalle pesueelle ei ole kovin kustannustehokasta, ja mikä harmi, jos niitä ei sitten käytetäkään. Olenkin saumuroinut tälle syksylle useamman paidan merinovillaneuloksesta. Noin sata kertaa nopeampi tapa saada villapusero. Ajatuksena oli tehdä puseroista malliltaan ja kuosiltaan sellaisia, että menisivät pakkasella päällyspaitoina, eikä tarvisi välttämättä koulussakaan edestakaisin riisua ja pukea. Saapa nähdä, miten niitä tulee käytettyä. Itselläni villapaidat ovat lähes päivittäin käytössä sisällä ja ulkoillessa.

Punainen neiti halusi kuvaan, vaikka hänelle ei uutta villapaitaa tehtykään.

Itselleni tein jo aikaisemmin syksyllä siistimmän paidan, jota olen pitänyt töissäkin.

Ainakin minulla villapaita kestää viikon pari päivittäistäkin käyttöä, ja sitten tuuletus tai villapesu koneessa riittää sen puhdistamaan. Pyykkimäärän pienikin väheneminen on iso plussa. Ihan hyvin villa on normaalista liasta puhdistunut 40 asteen hienopesussa, mutta mustikkasoppaa tai tomaattikastiketta lapset eivät saa villapaita päällä syödä. Varsinkin mustikka on ollut hankala puhdistaa villasta.

Kauluri on tyylitietoiselle nelosluokkalaiselle kauhistus. Tein tähtikuvioisesta merinoneuloksesta tuubihuvin. Sivusta jäi vielä pieni pala pipoa varten. Kun kangasta oli sen verran niukasti, että jouduin tekemään sauman jommalle kummalle puolelle, lisäsin vielä korvien kohdalle fleecekaitaleen tuulelta suojaamaan. Sauman kanssa se ei erotu samalla tavalla kuin sileästä neuloksesta. Tämä saattaa ehkä korvata kuusi vuotta käytössä olleen lämpimämmän talvilakin.

Ylen elävästä arkistosta löytyy muuten pätkiä mahtavasta klassikkoelokuvasta Villahousupakko, jota lapsena katsottiin. Täytyypä näyttää omillekin, jos villavaatteet saisivat vaikka vähän nostetta!

 

-Marjukka

Avaruuspöksyt ja muita arkisia

Pirpanan toiveesta ompelin urheilulliset legginsit Jyväskylän Kangaskaupan digitrikoosta. Superhelppoa ja nopeaa, vaikka peruskaavaa piti muokatakin. Lahkeensuiden ja vyötärön ”resorit” säästivät huolittelulta ja kuminauhakujalta, ja pöksyt ovat kuulemma erittäin mukavat päällä.

Syystyöt pihalla on lopeteltu, ja ompelulle on ollut aikaa, pitkästä aikaa. Freelanceriksi heittäytyminen oli aika hurja ratkaisu, mutta perheen arki on ollut monin verroin mukavampaa näin. Sentinvenytystä tietenkin on luvassa, mutta sepä on aina ollut luovuuden lähde ja motivaattori omiin kokeiluihin.

Pirpanan paita ja Piikan mekko, myöskin digitrikoosta ommeltua.

Itselle uusi peruspipo, joka lämmittää jo värillään. Dropsin Alpaca-langasta minulla on vain hyviä kokemuksia. Ihana neuloa, riittoisa ja lämmin. Eikä ole minulla nyppyyntynyt. Pesukoneeseen tätä ei tosin saa laittaa, hienopesussakin saattaa huopua.

Sormet syyhyävät jo kokeilemaan uutta alpakkalankaa, Dropsin Nordia. Nämä kerät tarttuivat väkisin mukaan viime viikoiselta vierailulta Böökin kippovalimon Lankakuppilaan Simoon. On muuten ihana paikka, usein tulee lähdettyä sinne vain hyvää mieltä hakemaan.

Näistä voisi syntyä jotakin ensi jouluksi… tai seuraavaksi!

-Marjukka

Kaivuuhommia koilliskulmalla

Vapunaattona yleisnäkymä pihalla on tämä. Lumi sulaa aika hitaasti, kun yöllä on pakkasta. Kasvimaa on kuitenkin lähes lumeton, ja roudaton, mikä tärkeintä. Pääsinkin yllätyksekseni koilliskulmalle maata kääntämään. Ihanaa multaa.

Kaivauksilla erottui neljäntyyppistä löytöä:

1. Pikkuruisia maa-artisokan mukuloita
2. Viime syksyllä löytämättä jääneitä perunoita
3. Koilliskulman ikiriesan peltovalvatin juuria
4. Juolavehnän juuria, ei niin iso ongelma

 

Peltovalvatin juuret (kuvassa keskellä) ovat kyllä niin mukavan mureita ja rapsakoita, että sääli, ettei niillä ole hyötykäyttöä! Kasvukykykin on mahtava, ja joka juurenpalasta syntyy lisää. Maa-artisokat täytyy haudata uudestaan, ei niistä ollut vielä keitoksi asti. Kantakin voi olla aivan väärä tänne pohjoiseen, kun ruotsinmaalta oli tämä pussi tullut marketin vihannesosastolle.

Ja nyt on sitten kylvetty palsternakka ja hieman salaattia. Kylvin salaatin kokeeksi kasvihuoneeseen parvekelaatikkoon ja avomaalle harson alle. Kiinnostaa nähdä, millainen ero itämisessä ja kasvussa on.

Pikkuiset sipulikukat ovat aurinkoisilla paikoilla jo hyvässä vauhdissa. Viimeinkin olen osannut istuttaa niitä sinne, mistä lumi ensimmäisenä sulaa. Joitakin joutuu tosin ihailemaan pitkävartiset saappaat jalassa.

Kuvasta huomaa, että hangella on ollut myös pikkuystävien ”valkoinen viileä vessa”. Jänis- ja kauristuhot ovat käyntikorteista huolimatta olleet toistaiseksi vähäiset.

Kylläpä se tästä taas kesäksi muuttuu.

-Marjukka

 

 

 

 

Anteeksi rouva, alushameenne näkyy…

Tällaiset hiihtokelit tällä kertaa. Testissä oli niin muorin pitkänmatkankestävyyskunto kuin uusi hiihtovarustekin.

Hiihto on usein hikistä hommaa, mutta siitä huolimatta peppua ja reisiä palelee. Toppahameista inspiroituneena tekaisin (todellakin, aikaa kului n. 5 minuuttia) itselleni hiihtohameen 90-luvulta asti marinoidusta villaneuloksesta. Aika senkin kaupitsi.

Lopputulos ei ole ehkä kovin latu-uskottava, mutta toimi erittäin hyvin. Tulee kyllä jatkuvaan käyttöön.

Hiihtolomailun ohessa tuli yhdet lapaset päätellyiksi. Ohutta lankaa numeron 3 cubic-puikoilla. Nämä päätyvät vanhojen nahkakinttaiden lisälämmikkeeksi.

Pätkityt pelargoniat näyttävät aika poloisilta, mutta eläkäämme toivossa!

-Marjukka

Ei ihan fjellpulken

Täällä otetaan HIIHTOloma tosissaan. Olin jo viikkoja suunnitellut, mitä kivaa tehdään, kun loma koittaa. Retkeilyä, hiihtoa, luistelua… talviyöpyminen teltassa jääköön toiseen kertaan ja lauhempiin keleihin. Harmittelin, kun ei tullut hankittua lapsiahkiota silloin, kun esikoinen oli pieni. Nyt sen hankkiminen tuntuu hullulta, kun kuopuskin toivottavasti alkaa enemmän edetä omilla suksilla. Täälläpäin ei vuokralle tuollaisia vermeitä saa. Ja huh, fjellpulken ja muut vastaavat veisivät kuukauden ruokarahat. Illalla pientä googlailua ja aamulla tuumasta toimeen.

Kotoa sattui löytymään:

-peruskuntoinen pulkka

-köyttä

-tasan kaksi popniittiä

-nippusiteitä

-turvavyötä (miten tätäkin sattui löytymään?!?)

-vanhasta laukusta purettu hihnanpätkä

-sekä kepparitytöiltä lainattu karabiinikoukku

Ensin vetovyön valmistaminen. Popniittikiinnityksellä laukunhihna d-renkaineen kiinni turvavyöhön. Varmistus nippusiteillä. (Näitä pitäisi aina olla käsilaukussa.) Ja vyön pään sulattaminen.

Seuraavaksi pulkkaan reiät narua varten. Erinäisiä solmuja ja rikat vahvistamaan muovia. Lopuksi vielä vähän luistoa kynttilästä.

Ja sitten menoksi. Hiihdimme lasten kanssa reilut kolme kilometriä merelle päin. Pulkka-ahkio toimi hyvin. Perinteisen latua sillä vain ei uskaltanut mennä pilaamaan, mutta moottorikelkkauria oli yllin kyllin.

Ja sitten pääasia eli evästely. Nuotio hankeen ja makkarat paistumaan. Onneksi oli otettu istuinalustoja ja lisävaatetta mukaan.

Neiti Piika on palelevaa sorttia, ja hänelle laitetut ekstrakerroksetkaan eivät riittäneet, vaan käsiä paleli paluumatkalla. Toivottavasti saadaan joku mukavampi retkimuisto vielä tältä talvelta. Isommat lapset hiihtivät ihmeen reippaasti, joten ehkä harkitaan hiihtoa Selkäsaaren latukahvilaan joku päivä.

Päikkäriyritystä.

 ”Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet”

                                                                                                             -Muumipappa

 

…ja

-Marjukka

 

P.S. Tämäkin projekti valitettavasti tuki sanontaa ”aika tavaran kaupitsee”. Ja minä kun olen yrittänyt minimoida tavaramäärää…

 

 

Ruutua ja raitaa

Nappien ompelu vie joskus monta kuukautta… ruutukuosinen paitapusero on odotellut viimeisteltävien kasassa syksystä asti. Parsi ja paikkaa -teemaviikonloppuna sekin tuli tehtyä. Noshin raidallisesta joustocollegesta valmistui ennen joulua itselle vähän sporttisempi huppari.

Neulelangat ovat heikkouteni. Onneksi perusvillasukkaa valmistuu aika nopeasti tv:tä katsellessa. En kyllä kehtaa kenellekään varastoja esitellä, yhtään uutta kerää ei tarvitsisi ostaa. Valmiiksi raidoitettu vihreäpohjainen Regian 4-säikeinen Pairfect oli mitoitettu kahteen sukkaan, aloituskohdat oli värjätty lankaan valmiiksi. Raitojen kohdistaminen ei voi kyllä olla helpompaa! Regian Norway sarjan 6-säikeisessä langassa on ihana värikartta. Tässä valmiina Trondheim-värisävy.

Ja ensi joulua varten vähän säpäkämmät joulusukat Villit vanttuut ja vallattomat villasukat -kirjan ohjeella.

Ponitytön lapasistakin päättelin viimein langanpäät.

Uutta puikoille vain!

-Marjukka

Uunista ulos

Kahden viikon influenssakoomailun jälkeen vapaa viikonloppu, ja teki mieli tehdä jotain erilaista. Ulkoiluun ja urheiluun ei vielä uskaltanut paneutua, mutta kun pakkanen pakotti lämmittämään uunia, niin ryhdyimme leipomishommiin. Olen monet kerrat vierestä katsonut rieskan leipomista, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse leivoin ohrarieskaa. Ja on sentään asuttu uunin kyljessä jo kohta kahdeksan vuotta. Kylmää vettä, ohrajauhoja ja suolaa…

Hyvin maistui. Uunin vähän jäähdyttyä siellä paistui aamupuuron loppu sämpylöiksi. Ja vielä vähän myöhemmin yksi vuokaleipäkin.

Ja vaikkei elämä aina niin hohdokasta olekaan, ainakin kupissa on kultareuna!

-Marjukka

 

P.S. Ensimmäiset kylvöt on tehty myös, jättiverbenaa helmikuun 1. päivänä.

 

Jouluttelu jatkuu vain

Joulutunnelmissa mennään näköjään pitkälle tammikuuhun. Nuppuisina ostetut joulukukat ovat auenneet, kuusi on kaunis vieläkin – edes tontuilla ei tunnu olevan kiire pois.

Käsityörintamalla on ollut viime vuosia hiljaisempaa, työelämä näköjään vie aikaa ja energiaa. Jos jotakin on ehtinytkin tehdä, niin tänne asti ei ole ollut asiaa.

Joulupukin töinä valmistui kuitenkin perinteiset yöpuvut ja villasukat lapsille.

Novitan 7 veljestä ja  Dropsin Fabel olivat valmiiksi raidoitettua mallia, kissasukkien ohje löytyy Novitan v. 2015 sukkalehdestä. Esikoisen lahjonnassa täytyi turvautua aiemmin neulottuihin joulusukkiin.

Jouluttelusta huolimatta on siemenvarstot jo tarkistettu ja siementilausta mietitty. Tänä(kin) vuonna täytyy varoa, ettei mopo karkaa käsistä jo helmikuussa.

Talviterkuin,

Marjukka

Syyskesän ihania

Salvia, mesiangervot, virginiantädyke ja rohtoluppio

Työelämään paluu on verottanut voimia sen verran, että elokuun puutarha on saanut olla oman onnensa nojassa. Mitä nyt satoa on syöty. Nyt vihermuori alkaa olla taas tolpillaan, ja energiaa riitti tänään muutaman rempallaan olevan asian korjaamiseen ja valokuvaamiseen. Syyskesä tuntuu vuosi vuodelta mukavammalta vuodenajalta. Vielä kukkii ja uusia nuppuja aukeaa, mutta puutarhanhoidon voi jo ottaa vähän rennommin. Niin kuin elämänkin tässä iässä…

Mustilanhortensia, rohtosuopayrtti ja liljat

Kepparitallin kulmalta. Kuutamohortensia.

Viikon kaunotar, päivänlilja Comet.

Aika hempeitä sävyjä mulla syyspuutarhassa. On siellä keltaistakin, mutta siitä toisella kertaa.

Iloa syyspäiviisi!

–Marjukka