Villapaitapakko

Taistelu lämpimän pukeutumisen puolesta on ollut käynnissä jo useamman viikon. Ensin väännettiin kättä pipon tarpeellisuudesta, takin materiaalista, ulkohousujen paikasta (repussa vai jalassa), ja viimein villapaitapakosta. Mukavuudenhaluisen vilukissan on vaikea  ymmärtää, että joku haluaa vapaaehtoisesti palella esimerkiksi koulumatkalla ja välitunnilla. Voi tuota nuorisoa!

Kun on vain kaksi kättä, niin villapaitojen neulominen kasvavalle pesueelle ei ole kovin kustannustehokasta, ja mikä harmi, jos niitä ei sitten käytetäkään. Olenkin saumuroinut tälle syksylle useamman paidan merinovillaneuloksesta. Noin sata kertaa nopeampi tapa saada villapusero. Ajatuksena oli tehdä puseroista malliltaan ja kuosiltaan sellaisia, että menisivät pakkasella päällyspaitoina, eikä tarvisi välttämättä koulussakaan edestakaisin riisua ja pukea. Saapa nähdä, miten niitä tulee käytettyä. Itselläni villapaidat ovat lähes päivittäin käytössä sisällä ja ulkoillessa.

Punainen neiti halusi kuvaan, vaikka hänelle ei uutta villapaitaa tehtykään.

Itselleni tein jo aikaisemmin syksyllä siistimmän paidan, jota olen pitänyt töissäkin.

Ainakin minulla villapaita kestää viikon pari päivittäistäkin käyttöä, ja sitten tuuletus tai villapesu koneessa riittää sen puhdistamaan. Pyykkimäärän pienikin väheneminen on iso plussa. Ihan hyvin villa on normaalista liasta puhdistunut 40 asteen hienopesussa, mutta mustikkasoppaa tai tomaattikastiketta lapset eivät saa villapaita päällä syödä. Varsinkin mustikka on ollut hankala puhdistaa villasta.

Kauluri on tyylitietoiselle nelosluokkalaiselle kauhistus. Tein tähtikuvioisesta merinoneuloksesta tuubihuvin. Sivusta jäi vielä pieni pala pipoa varten. Kun kangasta oli sen verran niukasti, että jouduin tekemään sauman jommalle kummalle puolelle, lisäsin vielä korvien kohdalle fleecekaitaleen tuulelta suojaamaan. Sauman kanssa se ei erotu samalla tavalla kuin sileästä neuloksesta. Tämä saattaa ehkä korvata kuusi vuotta käytössä olleen lämpimämmän talvilakin.

Ylen elävästä arkistosta löytyy muuten pätkiä mahtavasta klassikkoelokuvasta Villahousupakko, jota lapsena katsottiin. Täytyypä näyttää omillekin, jos villavaatteet saisivat vaikka vähän nostetta!

 

-Marjukka

Ei ihan fjellpulken

Täällä otetaan HIIHTOloma tosissaan. Olin jo viikkoja suunnitellut, mitä kivaa tehdään, kun loma koittaa. Retkeilyä, hiihtoa, luistelua… talviyöpyminen teltassa jääköön toiseen kertaan ja lauhempiin keleihin. Harmittelin, kun ei tullut hankittua lapsiahkiota silloin, kun esikoinen oli pieni. Nyt sen hankkiminen tuntuu hullulta, kun kuopuskin toivottavasti alkaa enemmän edetä omilla suksilla. Täälläpäin ei vuokralle tuollaisia vermeitä saa. Ja huh, fjellpulken ja muut vastaavat veisivät kuukauden ruokarahat. Illalla pientä googlailua ja aamulla tuumasta toimeen.

Kotoa sattui löytymään:

-peruskuntoinen pulkka

-köyttä

-tasan kaksi popniittiä

-nippusiteitä

-turvavyötä (miten tätäkin sattui löytymään?!?)

-vanhasta laukusta purettu hihnanpätkä

-sekä kepparitytöiltä lainattu karabiinikoukku

Ensin vetovyön valmistaminen. Popniittikiinnityksellä laukunhihna d-renkaineen kiinni turvavyöhön. Varmistus nippusiteillä. (Näitä pitäisi aina olla käsilaukussa.) Ja vyön pään sulattaminen.

Seuraavaksi pulkkaan reiät narua varten. Erinäisiä solmuja ja rikat vahvistamaan muovia. Lopuksi vielä vähän luistoa kynttilästä.

Ja sitten menoksi. Hiihdimme lasten kanssa reilut kolme kilometriä merelle päin. Pulkka-ahkio toimi hyvin. Perinteisen latua sillä vain ei uskaltanut mennä pilaamaan, mutta moottorikelkkauria oli yllin kyllin.

Ja sitten pääasia eli evästely. Nuotio hankeen ja makkarat paistumaan. Onneksi oli otettu istuinalustoja ja lisävaatetta mukaan.

Neiti Piika on palelevaa sorttia, ja hänelle laitetut ekstrakerroksetkaan eivät riittäneet, vaan käsiä paleli paluumatkalla. Toivottavasti saadaan joku mukavampi retkimuisto vielä tältä talvelta. Isommat lapset hiihtivät ihmeen reippaasti, joten ehkä harkitaan hiihtoa Selkäsaaren latukahvilaan joku päivä.

Päikkäriyritystä.

 ”Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet”

                                                                                                             -Muumipappa

 

…ja

-Marjukka

 

P.S. Tämäkin projekti valitettavasti tuki sanontaa ”aika tavaran kaupitsee”. Ja minä kun olen yrittänyt minimoida tavaramäärää…

 

 

Uunista ulos

Kahden viikon influenssakoomailun jälkeen vapaa viikonloppu, ja teki mieli tehdä jotain erilaista. Ulkoiluun ja urheiluun ei vielä uskaltanut paneutua, mutta kun pakkanen pakotti lämmittämään uunia, niin ryhdyimme leipomishommiin. Olen monet kerrat vierestä katsonut rieskan leipomista, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse leivoin ohrarieskaa. Ja on sentään asuttu uunin kyljessä jo kohta kahdeksan vuotta. Kylmää vettä, ohrajauhoja ja suolaa…

Hyvin maistui. Uunin vähän jäähdyttyä siellä paistui aamupuuron loppu sämpylöiksi. Ja vielä vähän myöhemmin yksi vuokaleipäkin.

Ja vaikkei elämä aina niin hohdokasta olekaan, ainakin kupissa on kultareuna!

-Marjukka

 

P.S. Ensimmäiset kylvöt on tehty myös, jättiverbenaa helmikuun 1. päivänä.

 

Jouluttelu jatkuu vain

Joulutunnelmissa mennään näköjään pitkälle tammikuuhun. Nuppuisina ostetut joulukukat ovat auenneet, kuusi on kaunis vieläkin – edes tontuilla ei tunnu olevan kiire pois.

Käsityörintamalla on ollut viime vuosia hiljaisempaa, työelämä näköjään vie aikaa ja energiaa. Jos jotakin on ehtinytkin tehdä, niin tänne asti ei ole ollut asiaa.

Joulupukin töinä valmistui kuitenkin perinteiset yöpuvut ja villasukat lapsille.

Novitan 7 veljestä ja  Dropsin Fabel olivat valmiiksi raidoitettua mallia, kissasukkien ohje löytyy Novitan v. 2015 sukkalehdestä. Esikoisen lahjonnassa täytyi turvautua aiemmin neulottuihin joulusukkiin.

Jouluttelusta huolimatta on siemenvarstot jo tarkistettu ja siementilausta mietitty. Tänä(kin) vuonna täytyy varoa, ettei mopo karkaa käsistä jo helmikuussa.

Talviterkuin,

Marjukka

Kepparitalli

Kepparikärpänen on puraissut perheen tyttäriä pahasti. Viime kesänä rakennettu ulkokarsina oli kiva, mutta talveksi jäi itämään ajatus oikeasta tallista. Ja koska Piikakin leikkii mieluusti kepparileikkejä, sai leikkimökki luvan remontille. Kotileikkikalusteet varastoon ja karsinaa tilalle. Puutavara saatin sponsorilta (ja voi miten nopeaa oli rakentaa valmiiksi määrämittaan katkaistusta tavarasta). Kiitos Isi! Karsinoiden ovet tuottivat päänvaivaa – mikä olisi tarpeeksi kovaa, mutta kevyttä ja venkoilematonta materiaalia? Päädyin käyttämään lattiaremontista tähteeksi jääneet laminaatit, ja toistaiseksi on toiminut hyvin.

Kalleimmat investoinnit olivat saranat ja haat. Jotain pientä somistusta piti tietysti hankkia, kuten vesiämpäri ja mintunvihreä harja. Mutta tosi pitkälle päästiin kierrätystavaralla. Nimikyltit ovat mustaa kontaktimuovia, jossa valkoinen liitutaulutussi toimi aivan hyvin.

Talli on ollut kovalla käytöllä, vaikka viralliset avajaiset ovat vasta tällä viikolla. Pirpana ja Ponityttö ovat jopa yöpyneet tallissa.

Avajaisia odotellessa,

Marjukka

Kohta mennään lujaa

Viime viikot ovat koetelleet kärsivällisyyttä. Kylmiä ja tuulisia päiviä, vielä kylmempiä öitä, räntää ja rakeita. Yöllä alkanut sade ja kymmenen asteen lämpötila sekä tulevan viikon sääennuste lupaavat kuitenkin vihreää räjähdystä… puutarhaelämästä voi päästä nauttimaan jopa ilman villapaitaa.

Narsissit ovat avanneet ensimmäiset kukkansa, samoin esikasvatetut kosmokset. Kirjopikarililja vielä odottelee.

Tomaatit, paprikat ja chilit ovat muuttaneet kasvihuoneeseen, ulos seinustalle sijoitettavat tomaatit lämmittelevät vielä muovihupun suojassa.

Kasvimaalla ja kesäkukkaistutuksissa on vielä hommaa, ja sitten täytyy varmaan aloittaa kevään toinen kitkentäkierros.

Maja on kutakuinkin valmis. Kepparitalli myös, mutta siitä juttua myöhemmin.

Viikon kaunotar, esikko Raili.

Aurinkoa! Lämpöä!

t. Marjukka

Nytpä tahdon olla mä…

Leikkimökkimme on muuttumassa kepparitalliksi. Jotta cowboymme tuntisi myös olonsa kotoisaksi, aloitimme majanrakennusprojektin… Toiveena oli maja puussa, mutta kun tontilta on isoimmat puu kaadettu hedelmäpuita varjostamasta, piti vähän kehitellä. Tekeillä on  kaksikerroksinen asumus, jolle ei kyllä haettu rakennuslupaa. Alakerta on entinen kompostikehikko o.s. mummolan lattialaudat ja yläkertaa saavat tenavat laudoittaa sen minkä jaksavat. Katto pitää tietysti saada. Pitää katsoa jos raskisi investoida ihan valokatteeseen. Ja tikapuut ja oventapainen mieluusti myös. Timpuriäidillä loppui jo puhti, mutta asukkaat virittivät itse väliaikaisen katon ja oven. Ah mikä pihan kaunistus tästä tulee 😉

Kepulikonstit käyttöön

Hetken kestää vielä ennen kuin talikko pääsee hommiin.

Sillä välin levoton puutarhuri ottaa konstit käyttöön.

Askarreltuaan sisätiloissa puuttuvan palasen kasvihuoneen takaseinään, hän lapioi itsensä ja pitkän sähköjohdon asennushommiin. Kasvihuonemuovilla päällystetty kehikko toimii toivottavasti myös tuuletusluukkuna kuumemmilla keleillä!

Kasvihuoneen kasvihuone on mainio keksintö. Ostin naapurimaan puolelta Rustasta viljelylaatikon ja minikasvihuoneen sekä lavakaulukseen kiinnitettävän muovikatoksen. Minikasvihuoneen hyllyille pääsivät kaikkein parhaiten kylmää sietävät kesäkukat sekä perennat. Samettikukat, kosmokset ja lobeliat eivät ole kokemusteni mukaan kärsineet viileästä enää isompina taimina. Toki ne ovat kuistissa tottuneet jo alle kymmenen asteen yölämpötiloihin. Hyvin on nyt pari nolla-asteista yötä pärjätty kasvihuoneessa.

Taimet matkalla kasvihuoneeseen.

Viljelylaatikkoon kylvin salaattia, rukolaa, retiisiä sekä erilaisten kaalien taimia. Mietin vielä, pitäisikö kaalit tuoda sisälle itämään, vaikka ainakin kuistissa 10 asteen lämpötilassa ne itivät hyvin. Korkeat päivälämpötilat ja valonpuute tekivät taimista vähän honteloita, ja siksi kylvin uusiksi. Eristeenä on siis kasvihuoneen lisäksi viljelylaatikon kennolevyt ja finnfoam vasten betonilaattoja. Suunnittelin siirtäväni viljelylaatikon sitten tomaattien tieltä ulos. Silloin siihen voisi istuttaa vaikka basilikat tai avomaankurkkuja…

Kasvimaalle, marjapensaille ja hedelmäpuille pari viikkoa sitten levitetty tuhka on jouduttanut lumen sulamista kovasti. Nyt alkaa jo multa näkyä niillä kohdin, kun toisaalla on vielä puolen metrin lumikerros.

Syksyllä ulos unohtuneen ikkunanpokan sulamista vielä odotellaan. Tälle on vieressä vielä lumen peitossa sopivan kokoinen viljelylaatikko, johon yleensä kylvän salaattia jo huhtikuun lopussa. Lasi jouduttaa ensimmäistä satoa.

Raparperille laitoin myös lämpöpyydyksen. Tässä kuusten ja kompostin katveessa lunta ei kerry kovin paksulti. Pitää näille nurkille istuttaa kesällä myös jotain muuta varhaista satoa tuottavaa monivuotista kasvia!

Aurinko paistaa ja puutarhurin mieliala nousee samaa tahtia lämpötilan kanssa. Nyt vaan tiluksia tarkastamaan 🙂

-Marjukka

Malttamattomuutta

Tein sen taas. Pakko on kaivaa kukkapenkit esille. Illan pimeydessä kyllä yritin, mutta taas sai naapuri minut kiinni tästä älyvapaasta hommasta. ”Mutta kun meillä aina lumet kolataan just tähän…” yritin selitellä.

Samaan aikaan kinosten kanssa on kyllä nähty ensimmäiset sinililjojen piipot, joten ei tässä hätää.

Perennat ja kesäkukat kaipaisivat jo vähintäänkin kasvihuoneeseen. Täytyy vain ensin tehdä siellä vähän remonttia, kun ilman takaseinää voi olla turhan vilpoisat yöt heillä siellä.

Kosmoskukat , tsinniat, samettikukat sekä leijonankidat tuli kylvettyä hieman liian aikaisin. Taas.

Kylvö- ja istutusapua  tulee yllätyksenä ja pyytämättä. Kanankakkapurkki oli tänään erityisen kiinnostava, ja sillä lannoitettiinkin aina kun silmä vältti.

Lumesta huolimatta elämän parhautta tämä kevät.

-Marjukka

P.S. Perjantaina lähdin virkistäytymään ja vähän ”katselemaan” siemeniä paikalliseen Hankkijaan. Toivon mukaan syksyllä syödään vesimelonia.

Viikon kuvia

Valo voittaa. Kevät ❤