Villapaitapakko

Taistelu lämpimän pukeutumisen puolesta on ollut käynnissä jo useamman viikon. Ensin väännettiin kättä pipon tarpeellisuudesta, takin materiaalista, ulkohousujen paikasta (repussa vai jalassa), ja viimein villapaitapakosta. Mukavuudenhaluisen vilukissan on vaikea  ymmärtää, että joku haluaa vapaaehtoisesti palella esimerkiksi koulumatkalla ja välitunnilla. Voi tuota nuorisoa!

Kun on vain kaksi kättä, niin villapaitojen neulominen kasvavalle pesueelle ei ole kovin kustannustehokasta, ja mikä harmi, jos niitä ei sitten käytetäkään. Olenkin saumuroinut tälle syksylle useamman paidan merinovillaneuloksesta. Noin sata kertaa nopeampi tapa saada villapusero. Ajatuksena oli tehdä puseroista malliltaan ja kuosiltaan sellaisia, että menisivät pakkasella päällyspaitoina, eikä tarvisi välttämättä koulussakaan edestakaisin riisua ja pukea. Saapa nähdä, miten niitä tulee käytettyä. Itselläni villapaidat ovat lähes päivittäin käytössä sisällä ja ulkoillessa.

Punainen neiti halusi kuvaan, vaikka hänelle ei uutta villapaitaa tehtykään.

Itselleni tein jo aikaisemmin syksyllä siistimmän paidan, jota olen pitänyt töissäkin.

Ainakin minulla villapaita kestää viikon pari päivittäistäkin käyttöä, ja sitten tuuletus tai villapesu koneessa riittää sen puhdistamaan. Pyykkimäärän pienikin väheneminen on iso plussa. Ihan hyvin villa on normaalista liasta puhdistunut 40 asteen hienopesussa, mutta mustikkasoppaa tai tomaattikastiketta lapset eivät saa villapaita päällä syödä. Varsinkin mustikka on ollut hankala puhdistaa villasta.

Kauluri on tyylitietoiselle nelosluokkalaiselle kauhistus. Tein tähtikuvioisesta merinoneuloksesta tuubihuvin. Sivusta jäi vielä pieni pala pipoa varten. Kun kangasta oli sen verran niukasti, että jouduin tekemään sauman jommalle kummalle puolelle, lisäsin vielä korvien kohdalle fleecekaitaleen tuulelta suojaamaan. Sauman kanssa se ei erotu samalla tavalla kuin sileästä neuloksesta. Tämä saattaa ehkä korvata kuusi vuotta käytössä olleen lämpimämmän talvilakin.

Ylen elävästä arkistosta löytyy muuten pätkiä mahtavasta klassikkoelokuvasta Villahousupakko, jota lapsena katsottiin. Täytyypä näyttää omillekin, jos villavaatteet saisivat vaikka vähän nostetta!

 

-Marjukka