Farmarihousut ne olla pittää

Farkkutyttöjä löytyy meidän perheestä moneen lähtöön. Ja onhan ne farkut kyllä rennon tyylikkäät klassikot. Talven tullessa varsinainen denimkangas tuntuu aika kömpelöltä toppahousujen alla, siksi nämä farkut on ommeltu joustocollegesta. Olen monesti harmitellut, kun kotimainen Nosh lopetti laadukkaiden kankaiden myynnin. Tämä farkkucollege oli viimeisiä paloja, mitä minulla oli vielä jemmassa. Lappuhaalarimalli arvelutti hieman, mutta pukeminen ja vessakäynnit sujuvat näköjään ihan hyvin, kun henkselit saa tiputettua nappeja avaamatta.

Pirpanan pöksyt tein tutulla Ottobren farkkujegginskaavalla (kirjastosta lainattu, en hoksannut ottaa lehden numeroa muistiin…).

Oma arkiasu kotioloissa on kaikkea muuta kuin tyylikäs. Nopeita pihallakäyntejä ja ovenavaamisnoloutta helpottamaan tein kietaisumallisen hameen, joka on helppo kiskaista kalsonkien päälle. On edes vähän puetumpi olo!

 

Pienet muotolaskokset antavat joustamattomaan kankaaseen muotoa. Kiinnityssysteeminä nappi ja toisella sivulla hakanen.

By the way, kaksi kuukautta odoteltu kukkasipulitilaus Hollannista saapui viimein. Onneksi on ollut vielä lämpimiä öitä, sain vielä sipulit maahan, enkä tarvinnut edes pilkkikairaa.

Nyt saa vaikka talvi tulla.

-Marjukka

Kaivuuhommia koilliskulmalla

Vapunaattona yleisnäkymä pihalla on tämä. Lumi sulaa aika hitaasti, kun yöllä on pakkasta. Kasvimaa on kuitenkin lähes lumeton, ja roudaton, mikä tärkeintä. Pääsinkin yllätyksekseni koilliskulmalle maata kääntämään. Ihanaa multaa.

Kaivauksilla erottui neljäntyyppistä löytöä:

1. Pikkuruisia maa-artisokan mukuloita
2. Viime syksyllä löytämättä jääneitä perunoita
3. Koilliskulman ikiriesan peltovalvatin juuria
4. Juolavehnän juuria, ei niin iso ongelma

 

Peltovalvatin juuret (kuvassa keskellä) ovat kyllä niin mukavan mureita ja rapsakoita, että sääli, ettei niillä ole hyötykäyttöä! Kasvukykykin on mahtava, ja joka juurenpalasta syntyy lisää. Maa-artisokat täytyy haudata uudestaan, ei niistä ollut vielä keitoksi asti. Kantakin voi olla aivan väärä tänne pohjoiseen, kun ruotsinmaalta oli tämä pussi tullut marketin vihannesosastolle.

Ja nyt on sitten kylvetty palsternakka ja hieman salaattia. Kylvin salaatin kokeeksi kasvihuoneeseen parvekelaatikkoon ja avomaalle harson alle. Kiinnostaa nähdä, millainen ero itämisessä ja kasvussa on.

Pikkuiset sipulikukat ovat aurinkoisilla paikoilla jo hyvässä vauhdissa. Viimeinkin olen osannut istuttaa niitä sinne, mistä lumi ensimmäisenä sulaa. Joitakin joutuu tosin ihailemaan pitkävartiset saappaat jalassa.

Kuvasta huomaa, että hangella on ollut myös pikkuystävien ”valkoinen viileä vessa”. Jänis- ja kauristuhot ovat käyntikorteista huolimatta olleet toistaiseksi vähäiset.

Kylläpä se tästä taas kesäksi muuttuu.

-Marjukka

 

 

 

 

Pionien viikko

Piha on rehevimmillään, eikä vielä näy syksyn tai edes syyskesän merkkejä. Lämpöaalto on saanut ruusut ja pionit tuoksumaan ihanasti jopa nuhaiseen nenään. Pionit eivät onneksi tykänneet kovin huonoa syksyisestä siirrosta. Kukkia on kohtuullisesti ja pari lajiketta kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Pionin nimiä piti kyllä taas muutamaan kertaan etsiä googlen avustuksella.

Festiva Maxima – puhdas valkoinen, terälehdissä hieman punaista.

Duchesse de Nemours – tuoksuva, nuppuisena hennon vaaleanpunainen, auetessaan kermanvalkoinen.

Immaculee – tuoksuva, punaista keskustassa (erona Duchesseen).

Do Tell

Bowl of Beauty

Raspberry Sundae

Felix Crousse – oletan.

Hänelle en etsiskelyistä huolimatta löytänyt nimeä. Piti vielä olla valkoinen…

Pionien ihanuudesta huolimatta viikon kaunotar on etelänruusuruoho Melton Pastels.

Ja sitten päivän noin kymmenennelle pihakierrokselle.

-Marjukka

Kukkia keskikesällä

Oma kompostimulta kukkapenkkeihin lisättynä on pitänyt kitkijän kiireisenä keskikesälläkin. Jonkun kerran sentään olen ehtinyt kameran kanssa kierrokselle.

Varjoliljat kukkivat vähän tavanomaista myöhemmin. Harvinaisempi valkoinenkin on kotiutunut hyvin. Vaaleanpunainen maatiainen tekee runsaasti siementaimia, mutta valkoinen on minulla lisäänynyt vain muutaman sivusipulin verran.

Varhaisimpien päivänliljojen kukinta alkaa olla tällä viikolla ohi.

 

Etupihan penkeissä on keskikesällä kelta-sini-violetti värimaailma.

Takapihalla on ruusujen, pionien ja unikoiden valtakunta. Pimpinellaruusut muuttivat viime syksynä, ja leikkasin lähes kaikki matalaksi, jotta ne selviytyisivät muutosta paremmin. Tänä kesänä kukkivat vain ne muutamat, jotka sai siirrettyä ison juuripaakun kanssa.

Hyötytarha lupailee toistaiseksi hyvää satoa. Ulkotomaateille vain on ollut vähän liian viileä kesä.

Viikon kaunotar on isotähtiputki Roma. Se kukkii ensi kertaa näin runsaasti.

Pientä puutarhaväsymystä on ilmassa, mutta eiköhän se taas ensimmäisen aurinkoisen päivän myötä häviä.

-Marjukka

 

 

Palasia sieltä täältä

Tulppaaniaika on meillä pohjan perillä parhaimmillaan. Muuten kevätkukkijat ovat lopettelemassa, ja ruusuja ja pioneja vielä odotellaan.

Osa hyötykasveista on vähän juronut, mm. kesäkurpitsat ja avomaankurkut. Sen sijaan omena- ja kirsikkapuut sekä marjapensaat lupailevat hyvää satoa ainakin tässä vaiheessa kesää. Salaatti, sipuli ja porkkana eivät ole pelästyneet myöhäistä kevättä ja viileitä säitä.

Juhannuksen säät olivat oikein mainiot kitkemiseen ja muihin pihahommiin. Ei kai sitä enempää voi toivoa!

-Marjukka

Nokkonen on ystävä

Pahamaineisuudestaan huolimatta nokkonen on luonnonantimien ykkönen näin alkukesästä. Se aloittaa sadonkorjuu- ja säilömissesongin. Meillä sitä käytetään tuoreeltaan nokkoslettuihin (lasten herkku) ja nokkoskeittoon (lasten kauhu). Lisäksi kuivaan sitä talven varalle letuissa ja viherpirtelöissä käytettäväksi.

Omalta pihalta löytyykin mukavat luomuviljelmät. Pensaiden alustat ovat sopivia kasvupaikkoja, ja kukkapenkeistäkin tätä herkkua löytyy.

Mahtavimmat kasvustot löytyvät tietenkin kompostin läheisyydestä, niitä vain ei korkean nitraattipitoisuudn vuoksi voi hyödyntää ravinnoksi. Hyvää lannoitetta niistä kuitenkin saa.

Astia täyteen nokkosia, ja sitten vettä. Viikon kuluttua tymäkän hajuista lientä voi käyttää lannoitusta kaipaaville kasveille 1:10 vedellä laimennettuna. Tänä kesänä sitä ovat saaneet valkosipulit ja kasvihuoneen kasvit. Jokakeväinen kanankakkasäkki on jo holvattu menemään, joten täytyy pitää nyt käytetehdasta käynnissä.

Nokkosen siemenet olisivat kuulemma terveellistä tavaraa myös. Loppukesästä pitää kerätä niitä ainakin kokeeksi.

 

Nam!

-Marjukka

 

Sinistä ja keltaista

Helmililja, kevätkaihonkukka ja lemmikki.

Narsisseja vähän joka puolella pihaa.

Esikkorivi ilahduttaa joka kevät.

Hedelmäpuut ovat kohta kukassa, pörriäisiä ja hyvää säätä toivotaan 🙂

-Marjukka

Kohta mennään lujaa

Viime viikot ovat koetelleet kärsivällisyyttä. Kylmiä ja tuulisia päiviä, vielä kylmempiä öitä, räntää ja rakeita. Yöllä alkanut sade ja kymmenen asteen lämpötila sekä tulevan viikon sääennuste lupaavat kuitenkin vihreää räjähdystä… puutarhaelämästä voi päästä nauttimaan jopa ilman villapaitaa.

Narsissit ovat avanneet ensimmäiset kukkansa, samoin esikasvatetut kosmokset. Kirjopikarililja vielä odottelee.

Tomaatit, paprikat ja chilit ovat muuttaneet kasvihuoneeseen, ulos seinustalle sijoitettavat tomaatit lämmittelevät vielä muovihupun suojassa.

Kasvimaalla ja kesäkukkaistutuksissa on vielä hommaa, ja sitten täytyy varmaan aloittaa kevään toinen kitkentäkierros.

Maja on kutakuinkin valmis. Kepparitalli myös, mutta siitä juttua myöhemmin.

Viikon kaunotar, esikko Raili.

Aurinkoa! Lämpöä!

t. Marjukka

Tositoimissa

On taas se aika vuodesta, että lapset ja mies syövät eineksiä ja melkein mihin vain voi saada luvan, kunhan äiti vain saa hommailla pihalla rauhassa.

Yleisnäkymät ovat vielä nätisti sanottuna ankeahkot. Lumet ovat kuitenkin sulaneet, ainoastaan pohjoisen puolella on pikku lämpäre lunta. Piha on kuin pommin jäljiltä – pari kuoppaa ja kaivantoa, mulloksella olevaa nurmialuetta, omat työvälineet ja muut romut sekä lasten lelut suloisesti sikin sokin. Tämän kesän haaste voisi olla pitää ne omat työvälineet tallessa.

Ihania pikkukukkijoita. Posliinihyasintti, valkoinen ja sininen idänsinililja, kevättähti, kevätkaihonkukka, krookus. Näitä voisi aina istuttaa lisää. Ja hyvin ne leviävät itsekseenkin.

Sekä kasvihuoneessa että sisällä on tungosta. Tomaatit ja chilit olivat niin poloisia pienissä purkeissaan, että siirsin ne jo isompiin astioihin. Kaikkein karskeimmat tomaatit lähtivät jo kasvihuoneeseen pienen muovihuoneen suojiin. Kaalit ovat taimettuneet mukavasti kasvihuoneessa, niitä täytyy harventaa ja kohta lannoittaakin.

Retiisi, rukola ja malabarinpinaatti.

Tomaatteja ja paprikoita lukuunottamatta muut taimet saavat ulkoilla päivittäin. Yläkuvan vesimeloneille olen rakennellut isoa lavaa. Perunat taidan kohta istuttaakin, yhdssä härkäpavun taimien kanssa. Tänä vuonna niiden paikka on valoisimmassa ja lämpimimmässä kasvimaan osassa. Hallaharso pitää kyllä olla suojana…

Ja lopuksi viikon kaunotar, kosmoskukka Xanthos. Voi mikä sitruunankeltainen sävy!

-Marjukka

Kesä kävi täällä

Edistystä, eikö totta?

Vapusta on viikko ja vielä riittää lapioitavaa. Olen sulatellut lumenkolauspaikkoja ja kyllä vain, muutama kukkapenkki on jo lumesta vapaa. Eilinen kesäinen sää sai lapset ja puutarhahöppänän pörräämään kuin sekopäiset kimalaiset.  Nyt on taas toinen ääni kellossa ja saadaan varautua ainakin viikon verran kylmiin keleihin ja pakkasöihin. Mies lupasi ystävällisesti viritellä ajastimen auton sisätilalämppäriin, joten taidan välttyä taimien juoksuttamiselta.

Näiden kuskailussa olisikin jo hommaa.

Viikko sitten kylvetyt kaalit, retiisit ja rukola itivät nopeasti. Salaattia ei vielä näy.

Pienessä kasvihuoneessa voi tulla myös kuuma. Aurinkoisena päivänä pitää olla jo aamusta valmiina avaamaan minikasvihuoneen vetoketjut. Nämä samettikukat olivat kärähtäneet eilisaamupäivän kuumuudessa. Onneksi vain osa lehdistä!

Ikkunanpokakin irtosi jäästä ja lämmittää nyt pientä lavaa. Maan pinnasta korkeammalla oleva multa on kyllä vielä roudassa, vaikka lasi on jo pari päivää lämmittänyt. Suurin osa kasvimaata on sen sijaan jo muokattavassa kunnossa. Mutta saa sekin hieman kuivahtaa ensin!

”Tulppaanipelto” 6.5.

Tämä kohta näytti jo kivalta!

10 sentin jääkansi nurmikolla

Ei puutu kuin kunnon jääkellari…

Nurmikolla on kymmenen sentin jääkansi. Ei puutu kuin kunnon jääkellari…

Ylemmässä kuvassa tähkälaventelin talvehtimiskokeilua. Istutin ne kesällä hiekkaiseen kohopenkkiin. Ei aivan toivottomalta näytä, mutta alemman kuvan iisoppi on selvästi sitkeämpää tekoa. Se sietää leikkausta ja lisääntyy jopa itsekseen siemenistä. Lapintytön laventeli 🙂

Hän aikoo alkaa jo kesälle. Pikkuherukka on aikaisin lehdessä.

Aika rotjakkeita jo nämä kaksi helmikuussa kylvettyä Maskotka-tomaatintainta. Siirtyivät jo isompaan astiaan ja kuistiin aikuisten osastolle. Muut vielä katselevat kaikista akkunoista kaiholla ulos.

Ja lopuksi viikon kaunottaret.

 

-Marjukka