Kepparitalli

Kepparikärpänen on puraissut perheen tyttäriä pahasti. Viime kesänä rakennettu ulkokarsina oli kiva, mutta talveksi jäi itämään ajatus oikeasta tallista. Ja koska Piikakin leikkii mieluusti kepparileikkejä, sai leikkimökki luvan remontille. Kotileikkikalusteet varastoon ja karsinaa tilalle. Puutavara saatin sponsorilta (ja voi miten nopeaa oli rakentaa valmiiksi määrämittaan katkaistusta tavarasta). Kiitos Isi! Karsinoiden ovet tuottivat päänvaivaa – mikä olisi tarpeeksi kovaa, mutta kevyttä ja venkoilematonta materiaalia? Päädyin käyttämään lattiaremontista tähteeksi jääneet laminaatit, ja toistaiseksi on toiminut hyvin.

Kalleimmat investoinnit olivat saranat ja haat. Jotain pientä somistusta piti tietysti hankkia, kuten vesiämpäri ja mintunvihreä harja. Mutta tosi pitkälle päästiin kierrätystavaralla. Nimikyltit ovat mustaa kontaktimuovia, jossa valkoinen liitutaulutussi toimi aivan hyvin.

Talli on ollut kovalla käytöllä, vaikka viralliset avajaiset ovat vasta tällä viikolla. Pirpana ja Ponityttö ovat jopa yöpyneet tallissa.

Avajaisia odotellessa,

Marjukka

Loimen loppu

Pitkän pitkä mattoloimi lähenee viimein loppuaan. Tämä keväisen vaalea eteisen matto on jo irrotettu, ja mittailin jäljellä olevan loimen. Vielä riittää toiseen samanlaiseen, ja ehkä pieneen reimunkirjavaan kynnysmattoon myös. Kangaspuut on olleet koottuina takkahuoneessa jo yli kome vuotta. Kuopusta ei vielä sillloin näkynyt, kun kävin luomassa loimen Oulun Maakarin yhteydessä olevassa Taito-keskuksessa. Hui miten vuodet vierii…

Mietiskelin, kannattaisiko kangaspuut välillä purkaa pois, kun ne vievät aika ison tilan meidän monitoimihuoneesta. Takkahuoneessa lämmitetään takkaa ja leivinuunia, kuivataan pyykit ja märät ulkovaatteet, säilytetään polttopuita, rimpuillaan voimistelurenkaissa ja keväisin vielä kasvatetaan taimia. Aloittamisen kynnys on vain aika korkea, jos maton kutominen pitää aloittaa puiden kokoamisella.

Monitoimihuone au naturel

Niin ja mihin sitä säilöö kaikki kuteet? Jos ei kerta kangaspuiden alle.

Kevättä on ilmassa, kun lapset kyselevät ennen joulua luvattujen kynsikkäiden perään. Eilen sain puikoille ensimmäiset. Lankana on 2 1/2 puikoilla neulottava Opal Suprise, jossa on hieman kimalletta seasssa. Kuvassa olevat kynsikkäät menivät lahjaksi lapsen kaverille.

Lanka oli ihan miellyttävää neuloa ja valmis raidoitus sai homman luistamaan nopeasti. 100 gramman kerästä tulee ainakin toiset vielä!

Kevätterkuin

-Marjukka

 

 

 

Joulupukin töissä osa 2.

Nyt sitten katetta blogin nimelle. Nimittäin näissä hommissa tuli käytettyä sirkkeliäkin!

Piika on innostunut koti- ja roolileikeistä. Tein jämälaudoista, -rimoista  ja -vanerista kokoontaittuvat pyykinkuivaustelineen ja silityslaudan. Oli aika hyvä oppimisprosessi, ja parannettavaa jäi seuraaviin tuotoksiin, mutta kyllä nämä leikissä pelittävät. Pyykkitelineeseen otin mallia täältä.

Silitysrauta on mallia krouvi. Näissä hommissa aloin haaveilla myös Tanskalaisen Maajussin työkaulukokoelmasta – ainakin höyliä ja kuviosaha ja penkkiporakone olisi saatava…

Kuvissa näkyvä matto on viime syksyisen kutomorupeaman tuotos. Samoin eteisen uudet matot.

Nyt tekisi mieli kutoa muutama matto ruusukaskuviolla, mutta täytyy ensin hommata kangaspuihin muutama polkunen ´lisää. Matonkuteita tietty voi jo leikata, ja suunnitella.

Inspiraatiota ja iloa tammikuuhun!

–Marjukka

Vaikeasti kuvattava

Aivan ihanan pehmoinen yöpuku Piikalle syntyi Noshin trikoon jämistä. Mies kommetoi oma-aloitteisesti, että onpa hyvän tuntuista kangasta!

Hiihtämään, hiihtämään, vaikka pakkasta olisi 20 astetta. Eihän se pitkä reissu ollut, mutta ainakin oli asianmukainen pusero päällä. Tämä myös pääasiassa Noshin joustocollegesta, selkäkappale vain otettiin siskon vanhasta paidasta. Lumihiutaleet syntyivät kangasväreillä ja askarteluleimasimilla.

Joulun jälkeen ompelukone on saanut huilia. Neuleet ja sohvannurkka on olleet tänäänkin tämän flunssapotilaan osana. Jospa jo huomenna minunkin hiihtokielto loppuisi. En olisi uskonut, että siihen voi niin tykästyä. Lapset mulle jo pikku vinkkinä soittelevat Antti Tuiskun ”Mä hiihdän” -kappaletta. Ja kyllä se jollain oudolla tavalla puhuttelee 😀

Joulupukin töissä osa 1.

Joulukuussa ehti jotain vielä neuloa. Harry Potter -faneille kynsikkäät ja kummitytölle pitsisukat. Ensi vuoden lahjaneuleet kannattaisi aloittaa jo nyt!

Sisarusten lapsille vaatteita sekä kummitytölle peitto trikoopaloista.

Kummitytölle pusero ja hame. Eurokankaasta löytyi miellyttävän tuntuista paljettikangasta ja pehmeää joustocollegea. Lumihiutaleita painoin askarteluleimasimilla kangasvärillä, napit löytyivät nappilaatikon kätköistä. Mallina samaa kaliiperia oleva Pirpana.

Nyt on työn alla pari sataa tontunlakkia. Työnantajana ei kuitenkaan ole Korvatunturi 😉

-Marjukka

Seimen väkeä

Yksi joulunalusprojekti oli joulukuvaelman asujen valmistus. Kankaita löytyi kivasti omasta takaa, vain enkeliasuihin ostin kankaan Jyskistä. Siellä oli kolmen metrin pakoissa tuota loimusamettia edullisesti viiden euron hintaan. Hinta oli halpa, ja laatu oli sen mukainen, mutta eiköhän se tällaisen käytön kestä. Kankaina mm. mummuni vanhat lakanat, vanha patjanpäällinen, vanhoja verhoja ja muita matonkuteisiin joutuneita tekstiilejä.

Asut ompelin mahdollisimman helpoilla kaavoilla:  ”mekot” vain suorista kappaleista päänaukolla, viitat samoin, enkeliasutkin yhdestä kappaleesta riippuhihoineen. Päähineeseen löytyi helppo ja superkäytännöllinen ohje täältä.

Nuo vyöt olivat aika kiva keksintö, ne tein letittämällä matonkuteista. Piikan Mooses-vauva saa tänä jouluna esiintyä Jeesuksena. Löytyi myös vielä käyttöä lasten vanhoille kapaloille 🙂

-Marjukka

 

Villaa viluisille

Tämän syksyn viimeisiä kuvia ennen lumen tuloa.

Nyt lumi satoi jo routaantuneeseen maahan, toivotaan vielä, että säästytään viime syksyjen kaltaisilta sataa, jäätyy, sulaa sykleiltä. Olisi puutarhakasveille helpompaa!

Piikalla on päällä Novitan Naavasta neulottu villatakki. Tein tarkoituksella pienillä puikoilla melko tiivistä jälkeä, jotta olisi lämmin toppaliivin kanssa pidettäväksi. Pipo on ommeltu omasta hameesta ylijääneestä palasta Noshin kaksinkertaista trikoota, farkut taas ommeltu jossain rahapulassa pompdelux-tyyliin siskonmiehen vanhoista farkuista…

Kesän ja syksyn tuotantoa pääteltynä eräänä laiskana sunnuntaina. Katsoin monta tuntia putkeen Jokiemme helmet -dokumenttisarjaa ja iltapäivän pimenemistä, ja aika moni pari valmistui. Alimmat sukat olivat ensimmäiset räsymattosukkani kahdesta valmiiksi raidoitetun kerän jämästä. Ne lähtivät Joulun lapsi- paketin mukana jollekin tuntemattomalle viluiselle lapselle.

Joululahjatehdas on käynnissä, mutta niistä sitten vasta joulun jälkeen!

-Marjukka

Kierrätystä

Viimeinkin on aikaa tälle puuhalle. Loimi on roikkunut kangaspuissa vuoden (vai kaksi?) edellisen mattoerän valmistuttua ja kangaspuiden alus oli sillä aikaa täyttynyt matonkuteista. Hikinen urakka oli ne lajitella, mutta nyt alkaa paukkua!

Takkahuone onkin nyt pyykinkuivausromunsäilytyslämmityspisteen lisäksi myös kutomo ja kudevarasto. Nättiä!

Kuteet eivät lopu ihan heti, tässä näkyy vain osa. Less is more -tyyppi ja Aika tavaran kaupitsee -kaveri käyvät kamppailua ja tässä jälkimmäinen pääsee voitolle. En olisi nimittäin ikinä uskonut, että mustista kulahtaneista ja kuluneista t-paidoista ja harmaista trikoopöksyistä syntyisi muuta kuin trasseleita.

Mutta, tadaa –

tekeillä on uudet eteisen matot!

Kaksi kertaa reilut kolme metriä, ja t-paidat voivat jopa loppua.

Toivottavasti hermot ei lopu keneltäkään, ennen kuin pölisevä urakka on valmis.

Pirpanakin kierrättää. Joskus lasten taidoissa tapahtuu sellaisia hyppäyksiä, että itse hämmästyy. Hieno heppatalli syntyi vanhasta pahvilatikosta vesiväreillä ja teipillä.

Iloa ja valoa pimeään!

t. Marjukka