Leikkimökkimme on muuttumassa kepparitalliksi. Jotta cowboymme tuntisi myös olonsa kotoisaksi, aloitimme majanrakennusprojektin… Toiveena oli maja puussa, mutta kun tontilta on isoimmat puu kaadettu hedelmäpuita varjostamasta, piti vähän kehitellä. Tekeillä on kaksikerroksinen asumus, jolle ei kyllä haettu rakennuslupaa. Alakerta on entinen kompostikehikko o.s. mummolan lattialaudat ja yläkertaa saavat tenavat laudoittaa sen minkä jaksavat. Katto pitää tietysti saada. Pitää katsoa jos raskisi investoida ihan valokatteeseen. Ja tikapuut ja oventapainen mieluusti myös. Timpuriäidillä loppui jo puhti, mutta asukkaat virittivät itse väliaikaisen katon ja oven. Ah mikä pihan kaunistus tästä tulee 😉
On taas se aika vuodesta, että lapset ja mies syövät eineksiä ja melkein mihin vain voi saada luvan, kunhan äiti vain saa hommailla pihalla rauhassa.
Yleisnäkymät ovat vielä nätisti sanottuna ankeahkot. Lumet ovat kuitenkin sulaneet, ainoastaan pohjoisen puolella on pikku lämpäre lunta. Piha on kuin pommin jäljiltä – pari kuoppaa ja kaivantoa, mulloksella olevaa nurmialuetta, omat työvälineet ja muut romut sekä lasten lelut suloisesti sikin sokin. Tämän kesän haaste voisi olla pitää ne omat työvälineet tallessa.
Ihania pikkukukkijoita. Posliinihyasintti, valkoinen ja sininen idänsinililja, kevättähti, kevätkaihonkukka, krookus. Näitä voisi aina istuttaa lisää. Ja hyvin ne leviävät itsekseenkin.
Sekä kasvihuoneessa että sisällä on tungosta. Tomaatit ja chilit olivat niin poloisia pienissä purkeissaan, että siirsin ne jo isompiin astioihin. Kaikkein karskeimmat tomaatit lähtivät jo kasvihuoneeseen pienen muovihuoneen suojiin. Kaalit ovat taimettuneet mukavasti kasvihuoneessa, niitä täytyy harventaa ja kohta lannoittaakin.
Retiisi, rukola ja malabarinpinaatti.
Tomaatteja ja paprikoita lukuunottamatta muut taimet saavat ulkoilla päivittäin. Yläkuvan vesimeloneille olen rakennellut isoa lavaa. Perunat taidan kohta istuttaakin, yhdssä härkäpavun taimien kanssa. Tänä vuonna niiden paikka on valoisimmassa ja lämpimimmässä kasvimaan osassa. Hallaharso pitää kyllä olla suojana…
Ja lopuksi viikon kaunotar, kosmoskukka Xanthos. Voi mikä sitruunankeltainen sävy!
Hm. Tuulinen paikka tämä Suomenmaa.
Joka suunnalta puhurit puuskuttaa.
Tupa täytyy olla tukeva täällä,
ja melkeinpä, ilkeimmällä säällä,
on kynnettäväkin turkit päällä.
-Aaro Hellaakoski
Nyt on kyntövaatteet valmiina.
Piikan pusero valmistui sopivasti kevätkylmiä varten. Omasta päästä ja parin neuleen jämälangoista.
Itselle superlämmin Riddari-islantilaisneule. Tämä ei ollut mikään ikuisuusprojekti – paksu lanka ja pitkät suorat. Värien suunnittelu oli lankoja tilatessa vähän hankalaa, mutta onneksi tilasin pari vaihtoehtoa. Okrankeltainen vaihtui punaiseen. Olen ennen vähän vierastanut paksusta langasta neulottuja neuleita, mutta tästä kyllä tykkään. Enää ei haittaa myöskään näyttää paksussa ja pörröisessä neuleessa pyöreämmältä kuin onkaan, iän tuomia etuja 😉
Vapusta on viikko ja vielä riittää lapioitavaa. Olen sulatellut lumenkolauspaikkoja ja kyllä vain, muutama kukkapenkki on jo lumesta vapaa. Eilinen kesäinen sää sai lapset ja puutarhahöppänän pörräämään kuin sekopäiset kimalaiset. Nyt on taas toinen ääni kellossa ja saadaan varautua ainakin viikon verran kylmiin keleihin ja pakkasöihin. Mies lupasi ystävällisesti viritellä ajastimen auton sisätilalämppäriin, joten taidan välttyä taimien juoksuttamiselta.
Näiden kuskailussa olisikin jo hommaa.
Viikko sitten kylvetyt kaalit, retiisit ja rukola itivät nopeasti. Salaattia ei vielä näy.
Pienessä kasvihuoneessa voi tulla myös kuuma. Aurinkoisena päivänä pitää olla jo aamusta valmiina avaamaan minikasvihuoneen vetoketjut. Nämä samettikukat olivat kärähtäneet eilisaamupäivän kuumuudessa. Onneksi vain osa lehdistä!
Ikkunanpokakin irtosi jäästä ja lämmittää nyt pientä lavaa. Maan pinnasta korkeammalla oleva multa on kyllä vielä roudassa, vaikka lasi on jo pari päivää lämmittänyt. Suurin osa kasvimaata on sen sijaan jo muokattavassa kunnossa. Mutta saa sekin hieman kuivahtaa ensin!
”Tulppaanipelto” 6.5.
Tämä kohta näytti jo kivalta!
10 sentin jääkansi nurmikolla
Ei puutu kuin kunnon jääkellari…
Nurmikolla on kymmenen sentin jääkansi. Ei puutu kuin kunnon jääkellari…
Ylemmässä kuvassa tähkälaventelin talvehtimiskokeilua. Istutin ne kesällä hiekkaiseen kohopenkkiin. Ei aivan toivottomalta näytä, mutta alemman kuvan iisoppi on selvästi sitkeämpää tekoa. Se sietää leikkausta ja lisääntyy jopa itsekseen siemenistä. Lapintytön laventeli 🙂
Hän aikoo alkaa jo kesälle. Pikkuherukka on aikaisin lehdessä.
Aika rotjakkeita jo nämä kaksi helmikuussa kylvettyä Maskotka-tomaatintainta. Siirtyivät jo isompaan astiaan ja kuistiin aikuisten osastolle. Muut vielä katselevat kaikista akkunoista kaiholla ulos.
Hetken kestää vielä ennen kuin talikko pääsee hommiin.
Sillä välin levoton puutarhuri ottaa konstit käyttöön.
Askarreltuaan sisätiloissa puuttuvan palasen kasvihuoneen takaseinään, hän lapioi itsensä ja pitkän sähköjohdon asennushommiin. Kasvihuonemuovilla päällystetty kehikko toimii toivottavasti myös tuuletusluukkuna kuumemmilla keleillä!
Kasvihuoneen kasvihuone on mainio keksintö. Ostin naapurimaan puolelta Rustasta viljelylaatikon ja minikasvihuoneen sekä lavakaulukseen kiinnitettävän muovikatoksen. Minikasvihuoneen hyllyille pääsivät kaikkein parhaiten kylmää sietävät kesäkukat sekä perennat. Samettikukat, kosmokset ja lobeliat eivät ole kokemusteni mukaan kärsineet viileästä enää isompina taimina. Toki ne ovat kuistissa tottuneet jo alle kymmenen asteen yölämpötiloihin. Hyvin on nyt pari nolla-asteista yötä pärjätty kasvihuoneessa.
Taimet matkalla kasvihuoneeseen.
Viljelylaatikkoon kylvin salaattia, rukolaa, retiisiä sekä erilaisten kaalien taimia. Mietin vielä, pitäisikö kaalit tuoda sisälle itämään, vaikka ainakin kuistissa 10 asteen lämpötilassa ne itivät hyvin. Korkeat päivälämpötilat ja valonpuute tekivät taimista vähän honteloita, ja siksi kylvin uusiksi. Eristeenä on siis kasvihuoneen lisäksi viljelylaatikon kennolevyt ja finnfoam vasten betonilaattoja. Suunnittelin siirtäväni viljelylaatikon sitten tomaattien tieltä ulos. Silloin siihen voisi istuttaa vaikka basilikat tai avomaankurkkuja…
Kasvimaalle, marjapensaille ja hedelmäpuille pari viikkoa sitten levitetty tuhka on jouduttanut lumen sulamista kovasti. Nyt alkaa jo multa näkyä niillä kohdin, kun toisaalla on vielä puolen metrin lumikerros.
Syksyllä ulos unohtuneen ikkunanpokan sulamista vielä odotellaan. Tälle on vieressä vielä lumen peitossa sopivan kokoinen viljelylaatikko, johon yleensä kylvän salaattia jo huhtikuun lopussa. Lasi jouduttaa ensimmäistä satoa.
Raparperille laitoin myös lämpöpyydyksen. Tässä kuusten ja kompostin katveessa lunta ei kerry kovin paksulti. Pitää näille nurkille istuttaa kesällä myös jotain muuta varhaista satoa tuottavaa monivuotista kasvia!
Aurinko paistaa ja puutarhurin mieliala nousee samaa tahtia lämpötilan kanssa. Nyt vaan tiluksia tarkastamaan 🙂
Sirkkeli ja sukkapuikko 