Arkiharmaata

Sairastuvalla on neulottu ja jotain saatu valmiiksikin. Ylimpänä alpakkalangasta neulotut aluslapaset Piikalle, jolla aina palelee käsiä. Joululomalla aloitettu palmikkoneule itselle, veikattu valmistumisajankohta joskus vuosikymmenen loppupuolella. Kynsikkäät Novitan Suomivillasta. Ja Dropsin ohjeilla todella paksut villasukat 7 veljeksestä.

Pirpanakin on saanut aikaiseksi.

Kalastelupeli, esikuvana varmaan päiväkerhon vastaava. Ihan itse tehty, äiti auttoi vain ongen tekemisessä. Tunnistatte varmaan hain ja ahvenan…

Jotain iloista raitaa sentään:

Räsymattosukat kahdesta valmiiksi raidoitetusta kerästä.

Sunnuntaita odotellessa! Silloin ajattelin tehdä ensimmäiset kylvöt chilistä ja paprikasta, kun vanhan kansan mukaan kuun vaihe olisi otollinen.

Siihen asti,

-Marjukka

Loppiaista kohti

Osa joulukoristeista on vielä paikallaan, ainakin tähdet saavat olla loppiaiseen asti. Kuusellakaan ei ole mikään kiire ulos, kun se on niin pikkuinen ja nätti ja neulasiakin on vielä jäljellä. Vielä ei jaksa tähytä tulevaisuuteen ja uuden vuoden haasteisiin, on mukava vain kellua tässä joulunajan ajattomuudessa kirjojen, neuleiden, luistinten, suksien ja lasten kanssa.  Harmillista kyllä, joulusuklaat on jo syöty.

Jouluseimi sai hahmot aattoyön inspiraatiossa. Itämaan tietäjät ovat vielä matkalla, voi olla, että jopa seuraavaan vuoteen.

Kohta kumminkin on pakko herätä talviunesta siementilausten tekoon ja lasten eskari-ja kouluaikatauluihin. Siihen asti laiskottelu jatkukoon!

-Marjukka

Jouluvalmisteluja

Ah tätä talven ankeaa valoa. Joitakin kuvia kuitenkin olen napsinut meidän jouluvalmisteluista. Kortteja tein tänä vuonna niistä materiaaleista, joita vuosien mittaan oli kertynyt. Ei siis mitään yhtenäistä linjaa tai liukuhihnatyötä. Korttiaskartelu on oikein kivaa, kun siihen vain saa aikaiseksi ryhtyä. Joululomalla voisin pitääkin korttipajaa ensi vuoden synttäreitä varten.

Pari lahjaa on jo ehtinyt perille. Lapset ovat rakennelleet satumaisemia jäkälästä, vanusta, joulukoristeista, kävyistä, kivistä, muovieläimistä jne., mutta tämä tonttupurkki tehtiin mummolle. Säärystimet tein synttärilahjaksi Pirpanan eskarikaverille 7-veljestä -langoista raidoittamalla sateenkaarta ja tavallista valkoista.

Ehtiikö hän jouluksi?

Talvi on tarjoillut viime päivinä vettä, loskaa ja jäätä, mutta myös upeita värejä. Tämä näkyy sohvalta, missä päivittäin nukutan Piikan päiväunille. Ihana levähtää hetki itsekin. Piika nauttii nimittäin vielä lähes kolmevuotiaana sellaisista etuoikeuksista, joista muilla lapsilla ei ole ollut tietoakaan. Päikkäreille ja yöunille nukahdetaan äidin sylissä…

Äitini tekemät tontut ❤

Niitä ilmestyy lisää joka vuosi. Lapsilla on omansa omissa huoneissaan, mutta hyvin riittää väkeä tonttukyläänkin.

Seimihahmot ovat viimeistelyä vaille valmiita, mutta lapset ehtivät jo koristelemaan tyhjän tallin. Tykkääköhän Jeesus-lapsi joulutortuista?

Lapset hoitavat joulukoristelua hienosti, mutta näitä siskoni tekemiä keramiikkatonttuja vaalitaan aivan erityisesti. Eka kertaa annoin Ponitytön laittaa ne esille, yleensä olen tehnyt sen kaiken vahingon varalta itse.

Mutta nyt täytyy jättää blogi sikseen ja lähteä Piikan kanssa leikkimään koulua.

-Marjukka

Kierrätystä

Viimeinkin on aikaa tälle puuhalle. Loimi on roikkunut kangaspuissa vuoden (vai kaksi?) edellisen mattoerän valmistuttua ja kangaspuiden alus oli sillä aikaa täyttynyt matonkuteista. Hikinen urakka oli ne lajitella, mutta nyt alkaa paukkua!

Takkahuone onkin nyt pyykinkuivausromunsäilytyslämmityspisteen lisäksi myös kutomo ja kudevarasto. Nättiä!

Kuteet eivät lopu ihan heti, tässä näkyy vain osa. Less is more -tyyppi ja Aika tavaran kaupitsee -kaveri käyvät kamppailua ja tässä jälkimmäinen pääsee voitolle. En olisi nimittäin ikinä uskonut, että mustista kulahtaneista ja kuluneista t-paidoista ja harmaista trikoopöksyistä syntyisi muuta kuin trasseleita.

Mutta, tadaa –

tekeillä on uudet eteisen matot!

Kaksi kertaa reilut kolme metriä, ja t-paidat voivat jopa loppua.

Toivottavasti hermot ei lopu keneltäkään, ennen kuin pölisevä urakka on valmis.

Pirpanakin kierrättää. Joskus lasten taidoissa tapahtuu sellaisia hyppäyksiä, että itse hämmästyy. Hieno heppatalli syntyi vanhasta pahvilatikosta vesiväreillä ja teipillä.

Iloa ja valoa pimeään!

t. Marjukka

Valoa ja viherrystä

Leivinuunissa on tulet öisen pakkasen patistamana, mutta kuistissa vihertää. Ja kukertaa.

Paprikat ja pelakuut ovat hyvässä kasvussa. Pistokaslisäyksistä näyttää onnistuneen yksi coca-cola-pelargonin pistokas. Kiva, koska emokasvi on todella heikossa hapessa.

Olohuoneen lipaston legoalukset on hetkeksi häädetty muualle pääsiäisen tieltä.

Resurrection garden, pinterestin kautta löytyi vaikka mitä ihania…

Seuraavaksi pitäisi vähän raivata ja siivota muuallakin. Jotenkin vain kaaoksen ja sotkun sietämistä helpottaa, kun on edes yksi nurkka jossa voi silmiään lepuuttaa.

Hama goes Star Wars

Tämä hamahelmeily on kolahtanut meillä jossain vaiheessa kaikkiin lapsiin. Usein niitä tehdään pieniksi lahjoiksi ja tuliaisiksi, milloin oman pään mukaan, milloin valmiista mallista.

 

Serkun syntymäpäivä inspiroi Star Wars -aiheista askartelua. Darth Vader levisi pari kertaa, mutta sinnikkäästi Velipoika sen kokosi uudestaan.

 

Pirpana panosti pienempiin ja nopeampiin hahmoihin. Hamahelmille löytyy vaikka minkälaisia  kaavoja ja ideoita netin syövereistä – hakusanaksi vain hama beads ja jotain tarkentavaa. Aikaisemmin meillä on tehty mm. My Little Pony -hahmoja. Ainoa huono puoli näissä askarteluissa on se, että 10 000 pikku helmen kerääminen lattialta on vähän työlästä. Kokeiltu on.