Lahjoja pienelle ja vielä pienemmälle

Ihanaa, ettei vauvanvaatteiden ompelusta tarvitse vielä luopua, vaikka omat ipanat kasvavat isoiksi.

Pienelle pojalle ensimmäinen trikootilkkupeittokokeiluni.

Mukavaa, mutta vähän haasteellista näiden venyvien tilkkujen ompelu. Leikkasin pienimmät tilkkukorien palat uusia peittoja varten, sellaiset, joista ei tule edes pienen bodyn hihaa…

Vähän isommalle kaverille 80-senttinen collegetakki ja housuja.Sinisten housujen kaava oli Ottobre-lehdestä 1/12, taskut ja resori omaa lisäystä. Huppari ja keltaiset housut omasta päästä ja malli sen sen mukaan miten kangasta riitti.

Tuollainen vuoritettu collegetakki oli tosi kovassa käytössä Piikalla viime kesänä, pitää kyllä ommella sellainen myös ensi kesäksi!

Ompelijan tyttärellä ei ole mekkoa

Ponityttö on kaipaillut juhlamekkoa. Syyskaudeksi kyllä laitettiin siistimpää vaatetta, housut ja hamekin synttäreitä ja muita juhlia varten, mutta myönnettäköön, että juhlamekossa on aivan oma hohtonsa. Ja jottei suutarin lapset olisi ilman kenkiä, syntyi tämä:

Kullanhohtoinen pitsikangas ja vuorin trikoo löytyivät kaapista. Kerrankin ilman kaavaa ommeltu vaate, joka istui ilman korjauksia!

Vielä joutuu pitämään jotain lämmikettä kaverina, mutta kesällä toivottavasti menee tällaisenaan.

Jouluruusut viihtyvät kuistin viileässä.

Täällä jo haaveillaan keväästä. Sulavat lumet ovat vielä aika kaukana, mutta valoisia päiviä kaipaisivat niin mullassa itäneet pikkutaimet kuin ihmisetkin!

Mitä fleecen tilalle?

Jo useamman kerran olen tunteut piston sydämessäni lukiessani juttuja mikromuovin kertymisestä vesistöihin. (Juttuja täällä ja täällä.) Esimerkiksi fleecetekstiileistä pesussa irtoavat mikroskooppisen pienet muovihiukkaset ja kosmetiikan pienet kiteet (mm. kuorintavoiteissa) kulkeutuvat jätevedenpuhdistuksen läpi vesistöihin ja päätyvät siellä ravintoketjuun.

Vilukissana olen parin viime vuoden aikana suopunut käyttämään fleeceä niin torkkupeitoissa kuin vaatteissakin, vaikka sen loppusijoituspaikka sekajätteenä on ärsyttänytkin. Samalla tavalla lasten verkkapuvut harmittavat -niistä ei saa edes matonkudetta kun palvelusaika vaatteena on lopussa.

Nyt kun on ollut aikaa hiihtää ja juosta talvellakin, on pitänyt miettiä, millä voisi korvata jatkuvasti pesukoneessa pyörivät fleecevatteet. Vanha kunnon villa kehiin! Pari vuotta jemmatusta merinovillaneuloksesta syntyi urheilupaita.

Kaavat otin pahamaineisesta fleecepuserosta. Merinovillaneulos oli superpaljon joustavampaa, joten ensimmäisen sovituksen jälkeen sain kaventaa puseroa aika paljon. Peitetikkauksella sai kivasti viimeistellympää ja sporttista ilmettä. Kauluksen vetoketjunsuojakin onnistui kun oli se fleece mallina.

Tämäntyyppinen melko ohut neulos on ollut hyvä myös lasten kalsarityylisissä villakerrastoissa, mutta siistimpää fleecetakkimaista olemusta silmällä pitäen tutkailin nettikauppojen ja paikallisten kangaskauppojen valikoimia. Nettikauppojen merinovillasesonki taisi olla jo ohi, mutta Kemin Kangasmaailmasta löytyi kokeilemisen arvoista 100% merinovillaneulosta 5e/m (leveys 90cm). Ostin muutamaa väriä, niistä toivottavasti syntyy Velipojalle fleeceä vastaava pusakka pieneksi jääneen tilalle.

Oranssi sävy on kyllä aika mahtavan intensiivinen…

Parin vuoden takaiset villamekot ovat olleet tytöillä kovassa käytössä, mutta kovin urheilullisia ne eivät ole. Ensi talvikaudeksi pitää ommella isompaa ja ainakin Ponitytölle myös tallikäyttöön sopivaa (lue: pajon pesua sietävää) välikerrosvaatetta. Syksyllä toivottavasti löytyy uusia kuosejakin.

P.S. Vähänkö jälkikäteen harmittaa myös se, että osa meidän lasten kestovaipoista on ollut myös fleecevuorillisia. Niitähän ei olekaan pesty kuin muutama kerta!

P.P.S. Niin ja mistään ei löytynyt tietoa siitä, että lähteekö noita mikrohiukkasia liitoon myös teknisistä alusasuista ja muista muovisista vaatteista…

Wanha tanssii

On vanhojenpäivä. Mutta voi kyynel, koulu loppuu ennen kuin tanssit alkaa. Hätä ei ole tämän näköinen, onhan äitikin vanha – ja pukukin sillä on kaapissa – ja osaa se  tanssiakin – ja voi heittää karkkia, mikä tärkeintä.

Wanha saapuu.

Wanha tanssii.

 

Yleisö on haltioissaan.

 

 

Karkkia sataa.

Uusi toivo

Meillä eletään Star Wars -aikaa. Siitä tuo otsikko. Mutta, uusi toivo on myös kevään ensimmäisissä kylvöissä ja pelakuiden keväthuollossa.

Multasotkujen kanssa elellään nyt seuraavat kolme ja puoli kuukautta. Tietenkin kylvökset pääsevät paraatipaikoille: ensin keittiöön ilmalämpöpumpun lämpöön ja kun vihreää alkaa näkyä, valoisimmille ikkunanedustoille. Kylvin kokeeksi muutaman aikaisen tomaatin, vaikka niiden aika on paremmin vasta maaliskuun puolella. Parin tomaatinrotjakkeen kanssa pärjään kyllä toukokuun sisälläkin, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että 20 muijan mittaista tainta on jo liikaa. Suurin osa kylvöistä on kesäkukkia. Kyllä, näin kävi tälläkin kertaa. Mukana on lempikukkaani verbenaa monta eri lajiketta, tähtisilmää, lumihiutaletta ja lobeliaa. Sekä kaupanpäällisiksi saamani kaksivärinen petunia, josta en kyllä tiedä tykkäänkö vai enkö. Paprikan siemenet kylvin myös, niillä on pitkä kasvu edessä ennen mahdollista satoa. Viime kesänä maaliskuun alussa kylvetty paprika ehti saada yhden hedelmän kypsäksi. Mutta viime kesä olikin mitä oli.

Aika surullinen näky nämä kuistin viileässä talvea viettäneet pelargoniat. Elossa olivat kuitenkin kaikki, joten leikkasin reippaasti versoja ja puhdistin kuolleet lehdet pois. Samalla vaihdoin uuden mullan. Kolme pientä ovat samaa sievää hempeän vaaleanpunaista laatua, korkein taas tuoksupelargoni (tuoksuna muuten cola!).

Tuoksupelargonista sai hyvät pistokkaat, tavallisista vain yhden vaivaisen. Mukava seurata, alkavatko ne juurtumaan. Kukkapöydällä ne ovat toistaiseksi hupun alla. Muutkin huonekasvit pääsivät uusiin multiin. Ainoasta paavalinkukastani otin muutaman lehtipistokkaan. En ole ennen niitä lisännyt, mutta pitäisi kuulemma onnistua helposti.

Melko lumista on ulkona. Eikä tässä arvatenkaan vielä kaikki. Mutta valo <3.

Smittens

Alkuvuosi on mennyt kangas- ja materiaalivarastojen vähentämisen merkeissä. Näihin ommeltuihin lapasiin (mistä tuo englanninkielinen nimikin kai tulee – sewn mittens) sai tuhottua pesussa vanuneita villapaitoja ja käytettyä muista ompeluista ylijääneitä merinovillapaloja. Kaava ja ohjeet löytyivät täältä. Tulostin kaavan kuitenkin varmaan väärässä koossa, sillä lapaset olivat tosi pieniä. Muutamiin leikkasin isommat kämmenpuolen kappaleet, ettei mennyt ihan kaikki tuotokset perheen pienimmälle.

Kaikissa lapasissa on jonkinlainen vuori merinovillaneulosta, fleecea tai villahaalaareista jäänyttä villasekoiteneulosta. Fleecen ongelmallisuudesta kirjoittelen varmaan myöhemmin lisää. Kirjontaosuus oli mukavaa, ei ole tullut sitä harrastettua pitkään aikaan.

Nämä lapaset taidan pitää itsellä, vaikka niille olisi ollut useampikin ottaja. Muutoin vähän harmittaa, että koot eivä menneet ihan nappiin. Onpa kuitenkin hyvä syy ommella vielä muutamat oikean kokoiset ja toiveiden mukaiset!

Ristinolla

Kaksi viimeksi ommeltua ja siistiä paitaa ottivat vähän väriä Velipojan askarteluhommissa. Ei auttanut pesu eikä hampaiden kiristely.

Kangas on mieluisaa ja pehmeää Noshin luomupuuvillaa, joten jotain kannatti yrittää. Leikkasin pahimmin tahraantuneet hihansuut pois ja vaihdoin tilalle tummansiniset resorit. Etupuolelle maalasin kangasväreillä peliruudukon.

Kyllä tämä nyt kouluun saa kelvata, vaikka ensi vilkaisulla näyttää siltä, että veri valuu… Toinen paita siirrettiin suosiolla yöppärikäyttöön.